Thieves’ Carnival / Minack Theatre 9.8.2011

Kunhan oli Cornwallin länsikärkeä aikamme kierretty, ja ajettu valtavaa rannikon suurinta baanaa (jossa piti aina vastaantulevia väistää penkan ohituspaikoille) alaspäin, niin tultiin lopulta Land’s Endiin, eli Englannin loppuun. Lonely Planet oli jo varoitellutkin, että koko paikka on pilattu kaikella huvipuistomeiningllä. Ja tottahan se oli. Ensinnäkin alueelle oli tyyris parkkimaksu (5 puntaa auto) ja siellä oli kaikkea härdelliä niin paljon, että pyörähdettiin portilla ympäri ja mentiin pois. Meillä ei olisi ollut aikaa olla siellä kuitenkaan tarpeeksi, ja jotenkin se kaupallistettu rahastus tuntui ahdistavalta rauhallisten (ja ilmaisten) muinaishistoriallisten kohteiden jälkeen.

Ajettiin sen sijaan suoraan Minackille. Parkkipaikalla oli jo paljon autoja, vaikka kello oli vähän yli 6, ja esitys alkoi kasilta. Eikun eväät, istuinalustat, villapaidat sun muut mukaan ja jonottaan. Hain meidän liput lipputoimistolta, ja puoli 7 avautuivat ovet. Paikat ei ole numeroituja, joten se oli varmaan yksi syy jonottamiseen. No ei siellä silti saanut mennä ihan minne halusi, vaan paikannäyttäjät opasti jonnekin. Meillä oli ne kalliimmat liput (ei kyllä 9 puntaa ole paljon) ja päästiin jonnekin viidennelle riville.

Paikka oli kyllä mitä ihmeellisin! Jyrkkään rinteeseen koverretut penkkipenkereet ja näyttämön takana vaan merta (ja vähän Cornwallin rantakallioita vasemmalla). Katsomo nousi kyllä aika jyrkästi heti alusta asti. Osa penkeistä oli kivisiä ja osa ruohoisia. Sieltä sai vuokrata istuinalustoja ja muuta, mutta meillä oli omat. Ihmiset olivat varustautuneita huovilla, makuupusseilla, toppatakeilla, termareilla, viinipulloilla ja kaikilla mahdollisilla pikniktarvikkeilla ja lämpövaatteilla.

Meillä oli eväänä juomia (olin kyllä ostanut roseviinipullonkin, mutta koska se oli koko päivän autossa, niin sinne sai jäädäkin – liian lämmintä juotavaksi) ja mustikkamuffinssi sekä herneitä. Mutta kävin ostamassa tomaattikeittoa ja yhden sipuli-juustopiiraan.

Siinä sitten esitystä odottaessa mutusteltiin eväitä ja ihmeteltiin näköalaa. Oli ihan sama oikeastaan mikä esitys siellä meni, koska jo paikka oli sellainen. Meillä sattui vielä ihmeellisen hyvä tuuri kelin suhteen. Kun ilta alkoi pimentymään ja kuu paistoi meren päältä, niin huh, meni kylmät väreet selkää pitkin.

Itse esitys oli Jean Anouilhin Thieves’ Carnival, sotien väliseen aikaan sijoittuva ”veijarikomedia” kolmesta Ranskan Vichyn kylpyläkohteessa operoivasta taskuvaraskonnasta. Jotka iskevät kyntensä varakkaaseen daamiin ja tämän kahteen sisarentyttöön. Puvustus oli ihan huippuluokkaa ja osa näyttelijöistä ihan huikean hyviä. Erityisesti Gustavea esittävä Lawrence Watling ja Lady Hurfea esittävä Claire Kingshott olivat erinomaisia, ja tykkäsin myös Kelsey Shortista, joka esitti Juliettea. Ihan kiva, ja viihdyttävä harmiton kevyt hupsuilu, johon toi komediallisia elementtejä pöhköt ranskalaispoliisit ja kaksi kilpakosijaa isä ja poika.

Esittävä porukka oli Geoffrey Whitworth Theatre, jotka on viimeksi olleet Minackissa 3 vuotta sitten. Ilmeisestikin toi toimii sillä periaatteella, että erilaiset teatteriseurueet tulee aina vetään n. viikoksi oman juttunsa ja sitten vaihtuu. Noilla on yhteensä 7 esitystä siellä.

Esitys oli väliaikoineen 2 tuntia, ja lopuksi oli jo pilkkopimeää. Sen verran oli valoja että päästiin hyvin pois. Ja aika nopsaan myös, koska oltiin penkkirivin päässä ja meillä ei ollut kauheasti huopia ja tyhjiä viinipulloja pois kerättäväksi. Ajomatka kapeita teitä pitkin pimeässä oli kiinnostava kokemus ja joskus 11 maissa oltiin kämpillä. Uni tuli taas nopeasti.