Jules Vernen kynäilemä tarinahan on varmaan kaikille tuttu. Kaavoihinsa kangistunut ja yläluokkaisen jäykkä Phileas Fogg lyö vetoa Reformiklubin herrakerholaistensa kanssa voiko maailman ympäri matkata 80 päivässä. Samaan aikaan Lontoossa on tapahtunut pankkiryöstö ja jotenkin Fogg sopii ryöstäjän tuntomerkkeihin ja näin hän saa peräänsä yksityisetsivä Fiksin, joka jahtaa miestä matkalla maailman ympäri. Koska eletään vuotta 1872, ja brittiläisen imperiumin kukoistuskautta, niin matkalla on useita eri paikkoja mihin salapoliisin toimivalta voisi ulottua. Mutta aina Fogg vain onnistuu lipumaan salapoliisin sormien välistä.
Satu Säävälä on kyllä sovittanut ja ohjannut tiukan ja toimivan paketin, mistä ei puutu riemua, väriä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Esiintyjät olivat kaikki ihan huippuja. Petri Knuuttila oli suoraselkäisenä Foggina ihan mies paikallaan. Peribrittinä tämä porhaltaa tapahtumien läpi ja on välillä niin viileä viilipytty ettei uskoisi miehen pään (tai sydämen) sisällä liikkuvan mitään. Mutta sykkii se sydän Fogginkin rinnassa! Ihailtavan viileä suoritus, varsinkin hirveässä hellekelissä! Ei kyllä tosiaan käynyt kateeksi esiintyjiä. Aurinko porotti ja yllä villakangaspukuja liiveineen kaikkieen, ja silinterihattuja! Meri Teerisaaren puvustus oli muuten silmiä hivelevää. Frakkia ja silinterihattua, tropiikin asuja, värikkäitä etnisiä vaatteita, tweediä ja sellaista. Ihanaa!
Niin, mutta takaisin näyttelijöihin. Olen vieläkin aika fiiliksissä tästä niin ei meinaa pysyä ruodussa lainkaan... Ainoa ei-nyttiläinen oli hurmaava Kalle Sulalampi Passepartoutin vaativassa osassa. Mies ei nyt niin paljon osallistunut lauluosioihin, mutta oli sitäkin enemmän läsnä. Humoristinen hahmo tämä ja minä olin ihan myyty Sulalammen tulkintaan. Ja mikä ranskalainen aksentti! Knallin alla heiluessa tuli hiki, mutta kuuma tuli katsomossakin tätä touhua katsellessa.
Ihastuttava Linda Hämäläinen sulatti sydämiä Foggin taloudenhoitaja Higginsinä, mutta myös muutamissa hysteerisen hauskoissa sivurooleissa. Harmitti kyllä hieman seikkailunhaluisen neidin puolesta kun tämä ei päässyt maailman ympäri, mutta onneksi kirjeet kulkivat ja hänellä oli tärkeä rooli tiedonvälittäjänä reformiklubin herroille. Ja onneksi Passepartout'n kirjeissä oli myös aina se henkilökohtainenkin osuus. Sini Koivuniemi pääsi myös väläyttelemään monipuolisia näyttelijänlahjojaan erilaisissa rooleissa, mutta Audana tämä oli sitten valtaosan. Ja sitten oli vielä Panu Kangas, joka Sherlock Holmes-maisena salapoliisina väijyy päähenkilöidemme kintereillä. Hieman kömpelö poliisi mutta hurmaava roolisuoritus.
Esitys yllätti monella tapaa. Sen tiesinkin että laulut sujuvat erinomaisesti. Mutta se oli yllätys miten hyvin Suurlähettiläiden musiikki oli saatu sopimaan tarinaan. Sovitukset olivat raikkaita ja tulkinnat paljon hienompia kuin alkuperäiset! Bravo tiimi! Huikean upea nelihenkinen bändi soitti periaatteessa lavan keskellä katoksessa, mutta käytännössä miehet levisivät sieltä pitkin lavaa. Eikä tämä sakki tyytynyt vain soittamaan ja laulamaan, vaan olivat aktiivisesti mukana esityksessä, hersyvinä sivuhahmoina! Varsinkin Aapo Ravantti lukuisissa rooleissaan ja Stefan Andersén mm. norsukuskina säväyttivät. Lisäksi bändissä musisoivat Einari Toiviainen ja Dimi Dallas. Ihan huippuporukka.
Esiintyjät saivat paljon (täysin ansaittuja) väliaplodeja ja yleisö oli hyvin mukana koko esityksen ajan. Pakollisen kesäteatterikännikohtauksen sijasta nyt ollaankin oopiumipöllyssä - mukavaa vaihtelua. Fiks ja Passepartout vetävät kunnon kaatuilukoreografiat, mutta ei silti vaivaannuta niinkuin näissä yleensä. Varsinkin Kankaan Panun kaatumiset ovat ihan omaa luokkaansa.
Erityismaininta upealle ja aidolle japanilaiselle sirkukselle hykerryttävine esiintyjineen!
Jäin miettimään olisivatko langattomat mikit olleet paremmat tässä vauhdissa, mutta hyvin noita irtomikkejäkin käytettiin ja vaihdettiin. Ja ei rätinää ja ritinää!
Tämä oli kyllä todellinen kesäteatteriesitys. Koko perheelle sopiva ja ainakin meidän sunnuntai-iltapäivän näytöksessä katsomossa oli todellakin kaiken ikäisiä. Kiitos Pesiksen porukka!
Kuvien copyright Johannes Wilenius.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti