Ja nyt pelataan! Salasanan keksittyään Tähti (Onna Degerman) ja Hertta (Inga Björn) joutuvat kirjaimellisesti imetyksi mukaan peliin, ja siitä alkaa muikea seikkailu. Seikkailu suorituksisesta toiseen ja tytöt ovat niin intensiivisesti pelimaailmassa, että alkavat itsekin muuntua osaksi sitä todellisuutta. Keskinäinen kilpailu vaikuttaa hieman epätasaiselta, vaikka apua saadaan joukkueellisilta pingviinejä ja possuja. Lisäksi jonkunlaisena pelinjohtaja tai MC:nä toimii tanssija Simeoni Juoperi, joka toimii myös biisinikkarina sanoittajan pestissä. Ja vastaa mun suosikkikuvioista!
Kaksituntisen Davide Giovanzanan ideoiman ja ohjaaman esityksen aikana nähdään paljon "perinteisempiä" temppuja, kuten monenlaisia trapetsi- ja ilma-akrobatiakuvioita, mutta myös minun omaa suosikkiani eli trikkaus/akrobatiaa! Oli myös kiva kun ilmanumeroissa oli siellä narun vastapainona niitä apinan lailla tolpassa avustavia "vastapainoja". Joo joo, tiedänhän mä että ei niitä ole kai niin tarkoitettu katseltaviksi. Mutta musta sitä ylös-alasmenoa on kauhean hauska seurata :-)
Mutta hauska oli myös seurata sitä ilmassa taiturointiakin, koska kaikenlainen akrobatia on mun suosikkihommia sirkuksessa. Nähdään aika korkeita hyppyjä keinulaudalla, ja trampoliini/seinä-yhdistelmän kuviot alkoivat jo hieman katsojaakin huimauttaa. Possut ja pingviinit pääsevät myös mölkkyilemään, kun Tähti ja Hertta värväävät katsomosta peliapua. Silti 100 pisteen raja on kaukana...
Mutta hauska oli myös seurata sitä ilmassa taiturointiakin, koska kaikenlainen akrobatia on mun suosikkihommia sirkuksessa. Nähdään aika korkeita hyppyjä keinulaudalla, ja trampoliini/seinä-yhdistelmän kuviot alkoivat jo hieman katsojaakin huimauttaa. Possut ja pingviinit pääsevät myös mölkkyilemään, kun Tähti ja Hertta värväävät katsomosta peliapua. Silti 100 pisteen raja on kaukana...
Esiintyjät ovat taitavia, tottakai. Mutta aina kaikki ei silti mene ihan putkeen, eli esimerkiksi jongleerauksissa tai pullojen päällä kävelyssä tuli tipluja. Aina sattuu ja tapahtuu sirkuksessa, ja on kiva että yleisö kannustaa siitä huolimatta. Ja että nuoret katsojatkin oppivat, että se ei ole maailmanloppu jos kaikki ei aina mene ns. putkeen. Mutta olihan se hienoa katseltavaa kun kolme jonglööriä vetää yhtäaikaa, näppärästi keiloja vaihdellen.
Yksi esityksen helmistä on ehdottomasti musiikin monitaituri Teho Majamäki outoine instrumentteineen. Ei nyt ehkä sellaista musiikkia mitä muutoin kuuntelisin, mutta sirkusesitykseen todellakin osuvaa. Ainakin tämmöiseen hieman modernimpaan juttuun. Tykkäsin kovasti myös Riitta Röpelisen värikkäästä pukusuunnitellusta. Olisin varmaan saanut hahmoista vielä enemmän irti jos video/konsoli/tietokonepelit olisivat tutumpia. Nyt tunnistin suunnilleen vaan Super-Marion. Moni muukin oli vähän sen näköinen että joo, kyllä mä jossain olen tommosenkin näköistä nähnyt, vaikka cosplay-harrastajilla, mutta en osaa sanoa mikä hahmo ja mistä pelistä. Sellainen hienoon hopeaiseen asuunkin verhoutunut akrobaatti oli NIIN tutun näköinen. Aino Kosken lavastus tukee koko pelimaailmateemaa ja kaikkea hallitsee iso moneen muotoutuva jättikuutio.
Katsomossa tuntui olevan paljon ulkomaalaisia ihmisiä, joille ehkä tuli ehkä yllätyksenä että tässä puhuttiin aika paljon. Okei, itse sirkuksesta pystyy toki nauttimaan, vaikkei kieltä ymmärräkään, eikä se taustatarina nyt niin ihmeellinen ole. Mutta silti. Jotenkin sitä on niin tottunut että sirkus on yksi niitä harvoja taidemuotoja mitä ei-suomea-puhuvatkin voivat huoleti katsella (tanssiesitysten lisäksi). Ulkomaalaisia sirkustaitureita oli myös esiintyjissäkin, melkein puolet. Mm. Jordan Webbin ja Onna Degermanin aerial bambou oli upeaa katsottavaa. Tässä myös osallistetaan yleisöä jonkun verran, ja lapset ovat moisesta aika innoissaan.
Pakko vielä mainita monipuolinen videosuunnittelu (Joona Pettersson) koska sillä luodaan se pelillinen miljöö! Ja bonusta myös siitä että lapset oli otettu mukaan suunnittelemaan ja ideoimaan esitystä, hehän leikkimisen mestareita ovat.
Paljon kivaa katsottavaa ja koettavaa Talvisirkus tarjoilee tänäkin vuonna. Mutta silti mukaan osui jonkun verran staattisia hetkiä. Ei ne tylsiä olleet, mutta sellaisia että katsojan ( = minun) huomioni herpaantui hieman. Ehkä se osittain johtui itselleni vieraammasta pelimaailmateemasta, mene ja tiedä. Rattoisasti kaksi tuntia silti kului, ei sillä. Esityksiä on vielä 14.1. eli vielä kerkeää!
Esityskuvien copyright: Joona Pettersson (Töhti ja Hertta), sen vieressä: Riku Virtanen ja loput Jouni Ihalainen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Pakko vielä mainita monipuolinen videosuunnittelu (Joona Pettersson) koska sillä luodaan se pelillinen miljöö! Ja bonusta myös siitä että lapset oli otettu mukaan suunnittelemaan ja ideoimaan esitystä, hehän leikkimisen mestareita ovat.
Paljon kivaa katsottavaa ja koettavaa Talvisirkus tarjoilee tänäkin vuonna. Mutta silti mukaan osui jonkun verran staattisia hetkiä. Ei ne tylsiä olleet, mutta sellaisia että katsojan ( = minun) huomioni herpaantui hieman. Ehkä se osittain johtui itselleni vieraammasta pelimaailmateemasta, mene ja tiedä. Rattoisasti kaksi tuntia silti kului, ei sillä. Esityksiä on vielä 14.1. eli vielä kerkeää!
Esityskuvien copyright: Joona Pettersson (Töhti ja Hertta), sen vieressä: Riku Virtanen ja loput Jouni Ihalainen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti