Kristiina Halkola on varsin valovoimainen näyttelijä, näin hieman vanhemmallakin iällä. Karismassa löytyy. Ja koska teatteri Jurkka on niin pieni ja intiimi tila, niin monologit sopivat tänne erityisen hyvin. Näyttelijä tulee todella likelle. Maagisen ajattelun aika perustuu amerikkalaisen kulttuurin moniottelijan Joan Didionin omaan elämään ja hänen kirjaansa The Year of Magical Thinking.
Miten kukaan voi selviytyä kahdesta suuresta henkilökohtaisesta tragediasta, kun ne tapahtuvat lyhyen ajan sisällä? No, tästä kaikesta Didion kirjoittaa, ja Halkola tuo tarinan meidän katsottavaksi Johanna Freundlichin varmaotteisesssa ohjauksessa. Tarinassa hypähdellään aikatasosta toiseen sutjakkaasti. Naisesta tulee mestari selvittämään sairausasioita. Jos tarpeeksi suggeroi itseään niin ehkei se rakas kuolekaan. Jos ei anna miehen kenkiä pois, niin hän ei voi olla kuollut. Nainen pohtii myös, jos mies tiesikin ennalta kuolevansa, jos kaikki kuolevat ihmiset tietävät? Hän uskoo, että kun selvittää jonkun asian perinpohjin, niin se tulee todella selvitetyksi, voitetuksi, ratkaistuksi. Vaikka ehkä joku rationaalinen mieli kumoaakin tämän.
Paljon hieman korkealentoista filosofista pohdintaa siis. Välillä tuntui etten ihan ymmärrä kaikkea mitä nainen haluaa meille kertoa. Ehkä se lohtu löytyy geologiasta. Maailma muuttuu kokoajan, mutta samalla se myös pysyy vakaana, ja jatkuu. Niinkuin joet virtaavat sairaaloiden ohi, ikuisesti ja lakkaamatta.
Näytelmän henki on pohtiva, surumielinen, kaihoisa. Mutta nainen selviää. Kaikesta huolimatta. Tämä antaa toivoa. Meille kaikille.
Valokuvan copyright Marko Mäkinen
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti