Nämä naiset ovat avoimia. Omasta lapsuudestaan, kasvatuksestaan, nuoruuden seksikokemuksistaan, maailmankatsomuksestaan. Asiat kerrotaan niinkuin ne ovat, ja sillä sipuli. Tämänkaltaisen avoimuuden ja intiimiyden edessä voi vain seisoa ja arvostaa.
Isosisko Amy asuu tällä hetkellä Berliinissä, ja työkseen niin tutkii pornoteollisuutta kuin työskentelee siinä itsekin. Pornotähtenä ja nykyään myös prostituoituna saakin varmaan alaan aika erilaisen otteen kuin pelkästään akateemisesti asiaa lähestyvä. Lisäksi hän toimii erilaisissa taideprojekteissa. 22 kuukautta nuorempi pikkusisko Rosana on myös taiteilija, joka tekee kaikenlaisia mielenkiintoisia performansseja ja marginaalijuttuja. Kumpikin on koulutettu, fiksu ja tiedostava. He ovat itse valinneet uransa ja juttunsa. Amy kyllä tietää ja tiedostaa seksiteollisuuden nurjat puolet hyvinkin, mutta silti todella tykkää työstään. Naisten perhe suhtautuu asiallisesti ammatinvalintoihin, mutta aikoinaan siinä oli toki pieni kriisin paikka. Välillä esityksessä pyörii taustalla lapsuuden videofilmejä, joissa kaksi pikkutyttöä esiintyy ja leikkii ja perhe-elämä on idyllistä. Heillä on ollut hyvä ja tasapainoinen lapsuus.
Alussa ollaan verhoiltuna nahkabikineihin, tanssitaan kuin strippiklubilla, käydään kysymässä yleisöstä vapaaehtoisia sylitanssiin (valitettavasti vain yksi rohkea nainen suostui mukaan, ja toinen tuoli jäi tyhjäksi), stripataan. Keskellä lavaa on pieni koroke jossa metallitanko. Sitä hyödynnetään muuallakin esityksen aikana. Kun tanssiesityksen jälkeen sisarukset alkavat puhumaan, se tapahtuu kertomalla mikä oli ensimmäinen kiihottava muisto (Rosanalla se oli Julie Andrews Sound of Musicista!).
Amy rupattelee pornofilmien teosta hauskalla ja mukaansatempaavalla tavalla. Rosana taas avautuu nuoruudestaan, kuinka hän otti suihin yhdeltä jos toiseltakin tyypiltä. Amyn teorian mukaan nainen voi ihan hyvin olla feministi vaikka pitääkin spermasta kasvoillaan. Kieli on rouheaa ja rohkeaa, mutta koska lähestymistapa on niin arkinen, niin se sokeerava vaikutus katoaa pian. Tässä voitaisiin puhua mistä tahansa ammatista, harrastuksista, mieltymyksistä. Seksi ja siihen liittyvät asiat nyt vaan ovat enemmän tai vähemmän tabuja meidän kulttuurissamme. Tarvittaisiin enemmän tämän kaltaisia esityksiä!
Välillä siskokset puhuvat yhtäaikaa, täydellisessä harmoniassa. Rosana piti Amya idolinaan. Amy lukee myös koskettavan kirjeen äidilleen, missä hän kertoo työstään Berliinissä ja elämänvalinnoistaan yleensäkin. Ja miten hän on tyytyväinen ja onnellinen siitä mitä tekee. Loppupuolella yleisö sai kolmen minuutin ajan kysyä heiltä ihan mitä tahansa. Suuri oli yllätys kun käsiä nousi ja kysymyksiä riitti koko ajaksi! Ja osaan jäi vielä vastaamattakin, kun aika loppui.
Hetkittäin sitä pohtii onko kaikki autenttista, vai onko tämä vain osa esitystä. Ei kai sillä loppuviimein ole edes väliä, koska ajatuksia tämä herättää silti. Yksi kohokohta on Rosanan pitkä monologi, mitä hän on elämässään valinnut ja mitä ei ole. Hän on mm. valinnut itse esiintyä meille alasti, ja antaa meidän katsoa vartaloaan. Hän ei sen sijaan ole valinnut miten me sen koemme. Kiihotummeko mahdollisesti, vai oksettaako se meitä. Mulla tuli kyynel silmäkulmaan tämän puheen aikana.
Lopuksi esiintyminen katsojille ikäänkuin loppuu, ja tytöt alkavat purkamaan tankoa ja pientä lavaa. Siinä rupatellaan niitä näitä, kuin ketkä tahansa duunarit työkeikan lopuksi. Seksijutut jatkuu, ja ainoana erona moneen muuhun duunariin nämä mimmit ovat edelleen alasti. Sitten he vain kävelevät pois, ja se oli siinä.
Sister on intiimi kurkistus kahden uniikin naisen elämään, naiseuteen ja ihmisyyteen. Olin ihan myyty. TTT-Klubi on kyllä aika pieni tila, mutta kaikki kolme esitystä on silti loppuunmyytyjä. Mä olin perjantaina klo 13.30, eli ehkä iltaesityksissä saivat lavalle kaksi ihmistäkin.
Valitettavasti tyhmä blogialusta ei anna linkittää kuin YouTube-videoita, niin esityksen traileri laitetaan sitten linkkinä.
Jos on ikinä mahdollisuus nähdä tämä (esim. Lontoossa olisi 29.9.-3.10.) niin menkää ihmeessä. Englanninkielikään ei pitäisi ketään karkoittaa, koska se on selkeää ja helppoa.
Harmittaa kun pressikuvissa naiset näyttävät ihan erilaisilta kun livenä nykyään. Amy on tosi sievä, ja vaaleat hiukset ovat paljon pidemmät, ja Rosana ei ole enää kalju, vaan sillä on ihana porkkananvärinen lyhyt pystytukka, josta on niska ajeltu melkein kokonaan. Ja molemmat näyttävät luonnossa myös paljon nuoremmilta. HS:n videopätkällä näkyy paremmin naisten nykylook. Rosanan kotisivuilta löytyy linkkejä taideprojekteista. Radion Kultakuume-ohjelmassa, (n. 31 minuutin kohdalta) löytyy myös Cadejen haastattelu.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Kuvien copyright Julia Bauer
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti