War Horse / NT Live 24.3.2014

Valitettavasti en ole koskaan päässyt näkemään loistavaa NT:n War Horsea Lontoossa lavalla. Aina se on jäänyt, vaikka on monesti pitänyt mennä. Varmaan yksi suurimpia syitä on se, että se on pyörinyt siellä jo niin monta vuotta, ja jatkuneekin vielä kauan, että aina on "kiireellisemmät" näytelmät menneet ohi. Mutta nähtyäni nyt tämän taltioinnin tulin entistä vakuuttuneemmaksi että livenäkin on nähtävä, ja mahdollisimman pian. Kahden seuraavan reissun teatterikiintiöt on täysi, mutta ehkä sitten syksymmällä.

Esityshän pyöri NT:llä ensin aikansa (10/2007-2/2008, ja uusintaensi-ilta elokuussa 2008. Lopulta esitykset jatkuivat maaliskuulle 2009 asti). Alunperin Albertin roolissa oli eräskin Luke Treadaway... Sitten se siirtyi West Endille samantien maaliskuussa 2009 ja siellä se on pyörinyt siitä asti. Helmikuun NT Live esitys meni kertaheitolla katsojatilaston kärkeen, ohi The Audiencestäkin. Lisää faktoja näytelmästä (tosin ei ihan ajantasaisia).

Ohjauksesta vastaavat Tom Morris ja mestarillinen Marianne Elliott, joka tuntuu olevan hyvä laadun tae lontoolaisessa teatterissa. Tarinassahan pääosassa on hevonen Joey, jonka elämän vaiheita seurataan ensimmäisen maailmansodan melskeissä. Tai hevoset, sillä mukana on myös Joeyn ystävä Topthorn sekä muutama muukin sotahevonen. Mestarillisesti toteutetut hevoset (Handspring Puppet Companyn luomuksia) ovat kyllä niin hienosti tehty että oksat pois. Jokaista hevosta liikuttelee 3 ihmistä (hetkittäin enemmänkin) ja katsoa ei voi kun suu auki äimistellä sitä koordinaation määrää mikä näiltä vaaditaan. Ne operaattorit (nukketaitelijat?, kauhean vaikea kutsua nukeiksi näitä luomuksia, mutta en ole keksinyt mitään järkevämpääkään suomenkielistä sanaa. Puppeteers on kuiteskin ne niiden liikuttajat nimeltään) katoavat jotenkin olemasta, niitä ei alun jälkeen enää huomaa laisinkaan. Hetken tuli mieleen NT:n His Dark Materials näytelmä, minkä katsoin arkistossa, siis miten siinä käytettiin niitä daemoneita. Tosin siinä oli nukkemestarit puettuna mustiin vaatteisiin ja yrittivät sulautua taustoihin. Tässä ne olivat ihan näkyvissä. Ja ei missään taustavärisissä trikoissa vaan kuhunkin hetkeen sopivissa asuissa, eli joko armeijan uniformussa tai tweedvaatteissa tms.

Ihmisnäyttelijät jäävät kyllä hieman varjoon, ei voi muuta. Devonilainen Albert (Sion Daniel Young) kasvattaa Joeyn varsasta asti ja lähtee lopulta alaikäisenä etsimään tätä rintamalta kun isä menee myymään hevosen armeijalle. Michael Morpurgon kirjaan perustuva tarina on hyvinkin haikea, ja karmaisevakin. Sota on sota ja uhreja tulee paljon. Monta kertaa sai olla pyyhkimässä silmiään.

Tarinan eräänlaisena kertojana on laulaja (erinomainen Ben Murray), joka ilmestyy aina millon missäkin vaiheessa joko yksin tai haitarin säestyksellä laulamaan kansansävelmähenkisiä juttuja. Musiikki toimii tosi hyvin. Siis ei pelkästään ne laulut, vaan myös se muu musiikki. Osa näytelmän dialogista on saksaksi, osa ranskaksi, mutta vaikka kieliä ei puhukaan, niin sisältö tulee suht hyvin selväksi asiayhteydestä.

Lavastus (a'la Rae Smith) on muutenkin todella hienosti toteutettu. Taustaseinälle heijastettu piirroslehtiön suikale toimii valkokankaana mihin heijastetaan piirroksia, ja vuosilukuja. Trailerista saa hieman käsitystä miltä se kaikki näyttää. Erikoismaininta vielä liikeohjauksesta ja hevosten koreografioista Toby Sedgwickille. Rutkasti lisämateriaalia ja videoita jne löytyy NT Liven sivuilta.

Mä en keksi tästä mitään moitteen sijaa, aivan hurjan hieno kokonaisvaltainen näytelmä. Jo pelkästään Handspring Puppet Companyn takia kannattaa käydä katsomassa jos siihen vaan on mahdollisuus.

Muuten, BBC:llä nyt kun on ensimmäisen maailmansodan satavuotisjuhlien kunniaksi loistavia dokumenttejä ja sivustoja, niin sieltä löytyy myös paljon materiaalia todellisista sotahevosista. Kannattaa tutustua!


Kuvien copyright Brinkhoff-Mögenburg