No siispä. Edward II oli hieman hulivili kuningas, jonka elämäntavat eivät herättäneet suurta luottamusta kansalaisissa saatikka lähimmissä ihmisissäkään. Lopulta koitti ohrainen loppu. Erityisesti Edwardin suhde ranskalaiseen maalaismoukka/ritariin Gavestoniin sai maljan kiehumaan yli. Gavestonin karkoituskaan ei auttanut, vaan Edwardin isän kuoltua poika kutsui miesystävänsä takaisin.
Tämä ei ole Marlowen tunnetuin näytelmä (Doctor Faustus lienee se tunnetuin) ja ehkä aiheensa takia ei ole ollut kovin suosittu. On kuitenkin suomennettu 10 vuotta sitten, ja kannattaa lukea ehkä tämä kirjoitus aiheesta, siis näytelmästä ja sen suomennuksesta. Sitä herrojen Lasse Kekki ja Jarmo Haapanen suomennosta tässäkin käytettiin.
Näytelmässä käsitellään valtaa eri muodoissaan. Edward itse ei ole kovinkaan kiinnostunut Englannin johtamisesta, vaan mieluummin huvittelisi ja tekisi kaikkea muuta. Omille suosikeilleen jakelee arvonimiä suurella kädellä. Vaimoparan huomiotta jättäminen kostautuu myöhemmin, kun tämä kääntyy miestään vastaan. Myös aina ajankohtainen teema eli valtaväestön suhtautuminen vähemmistöihin. Ei keskiajalla(kaan) katsottu kovin suopeasti miestä jolla oli lukuisia miespuolisia suosikkeja/suojatteja.
Hetkellisesti kieli (tai käännös) tuntuu hieman takkuavalta, liian puhekieliseltä. En ole lukenut Marlowea alkukielellä, mutta monien minua paljon viisaampien mielestä hän oli näytelmäkirjailijana vähintään aikalaisensa & kaverinsa Shakespearen tasoa, ellei parempikin. Siksikin teksti tuntuu hetkittäin valjulta, eikä kovin soljuvalta.
Tällä kertaa HGT esiintyi Teatteri Toivon tiloissa Hietalahden telakan vanhassa rakennuksessa Telakkakadulla. Huikean paljon isompi tila kun mitä Kalliossa Viinakortin esityksessä oli. Ja myös lämpiötilat olivat isot. Myynnissä oli ajanhenkeen sopivaa purtavaa kuten kaalipiirasta. Lämpiötilaan oli rakennettu myös kaikkea rekvisiittaa, kuten keinuja, Tower, ja niitä sellaisia maalauksia missä on pään kohdalla aukko ja sitten voi ottaa kuvia kavereista (Minja demoaa kuvassa).
Muutama näyttelijä oli tuttu Viinakortista, mutta enemmistö ihan uusia tuttavuuksia. Pääsääntöisesti kaikki olivat rooleissaan ihan sopivia. Mortimeria esittänyt Juha Ukkola oli Viinakortin Toivo. Ja Gavestonina toinen Viinakortin pääosamies Simo Karhula. Kumpikin oli hyviä myös tällä kertaa. Nimiosassa Mikko Autio. Ei ehkä ulkoisesti ihan sellainen millaiseksi Edward II:sta kuvataan, mutta ihan kelpo. Mirja Oksanen kuningatar Isabellana oli sopivan viileä ja etäinen. Tämän poika, myöhemmin siis Edward III, oli sellainen isäänsä kiintynyt reppana, jota Andreas Ikonen hyvin tulkitsee. Pidin myös Raino Rannasta, jolla oli kaksoisrooli ensin arkkipiispana ja sitten airuena. Kuninkaan uusi "suosikki" Gavestonin mestauksen jälkeen oli Spencer (Jarno Pimperi), joka sai myös arvonimiä palveluksistaan.
Ohjauksesta vastasi Matti Rasilainen ja koko porukka oli näyttämöllä koko ajan. Ne ketkä eivät olleet esiintymisvuorossa seisoivat seinustoilla (sama ratkaisu kuin osittain oli taannoin Donmarin Coriolanuksessa). Takanurkissa seisoivat maskeeraajat, ja tosi huomaamatta siellä vaihdettiin asuja ja meikattiin. Vaikkei ollut mitään lavasteita tms minkä takana seisoa piilossa. Mitään varsinaisia lavastuksia kun ei ollut. Rekvisiittana helposti liikuteltavia juttuja kuten häpeäpaalua, valtaistuinta jne.
Koska oltiin paikalla jo melkeen tuntia ennen niin kerkesi hyvin keinumaan ja kokeilemaan uuden kameran asetuksia... Esityksen jälkeen kaikki näyttelijät kokoontuivat samaan tilaan ja olisi voinut jututtaa heitä. Harmi kun meillä oli sen verran kiire (piti ehtiä Tampereelle illaksi leffaan) ettei kerennyt jäädä turisemaan.
Erikoismaininta käsiohjelmasta, missä oli kaikenlaista nippelitietoa ihmisistä, keskiajan ilmiöistä jne. Vaikkei mulle nyt varsinaisesti mitään uutta, niin aina kiva kun käsiohjelmassa on muutakin kun paljon kuvia ja pakolliset esiintyjä/henkilökuntatiedot.
Blogisti keinumassa
Ylempi esityskuva copyright Tiina Rantala
Alempi esityskuva copyright Petri Tuohimaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti