Teatteri Siperian uusin näytelmä Tunkeilijat sai ensi-iltansa syyskuussa TTT:n Kellariteatterissa, ja sieltä se jatkaa keväällä kiertueelle. Intiimi paikka sopii tälle pienimuotoiselle teokselle hienosti, ja kompaktin lavastuksen kanssa on helppo reissatakin. Marika Vapaavuori ohjaa Maria Peuran novellikokoelman lavalle. Monenlaisia kertomuksia, aika surumielisellä sävyllä. Elämän murjomia ja kaltoinkohtelemia ihmisiä. Maria Peuraa olen lukenut, mutta Tunkeilijat on jäänyt vielä tutustumatta. Onneksi sain nyt nähdä tämän lavalla, ja kuulla hienoa tekstiä.
Näyttelijäkolmikko lavalla muuntuu moneen. Yasmin Ahsanullah, Tuukka Huttunen ja Lari Halme tekevät taitavaa työtä ja vaihtavat roolia lennossa. Erityisesti mieleen jäivät Yasminin nuoret ja neuvokkaat tytöt, Larin lakoninen vastaanottokeskuksen sosiaalityöntekijä Paula joka kertoilee tarinoita omasta Ramistaan ja avioliitostaan sekä Tuukan viinitonkilla jumppaava pappi, joka kärsii naisenpuutteesta.
Teemat ovat aika ahdistavia ja surullisiakin välillä, mutta sitten väliin mahtuu riemastuttavia kohtauksia ja tyyppejä (joraavat norjalaiset!) joka keventää hieman raskastakin tunnelmaa. Maahanmuuttajateemat, kotoutuminen, erilaiset tavat ja tottumukset sekä elämänmeno erilaisissa kulttuureissa. Monenlaisia ja isojakin teemoja. Tämä pitäisi melkein nähdä uudelleen että saisi kaikista langanpäistä kiinni, nyt saattoi mennä jotain ohi kun käännökset olivat niin nopsia. Monenlaisia rajoja ylitetään, ja sitä saa katsomossa pohtia kuka onkaan se tunkeilija.
Vaikka maahanmuutto onkin yksi teemoista, niin aihe laventuu kyllä ihan muuallekin. Kun holhoojasta tuleekin holhottava ja hengityssuoja suojaa myös tunkeilevilta katseilta. Jokaisella on omat taistelunsa käytävänään, isoja ja pieniä. Jossain mielessä esityksestä tulee hetkittäin mieleen islantilaisen Hugleikur Dagssonin piirrokset, ja niistä kumpuava ajatus: saako tälle nauraa? Mutta kyllä, saa nauraa, itkeä ja kokea monenlaisia tunteita.
Näyttelijät saavat hyvin tilaa. Kaikille on tarjolla monologeja, mutta myös herkullisia dialogeja ja joukkokohtauksiakin. Kyllä kolmekin ihmistä saa aikaan ison joukon hahmoja, joten lavalla tuntuu välillä aika ahtaaltakin. Paula Varis on suunnitellut toimivat puvut ja lavastuksen (alun futuristinen look vaihtuu realismiin aika pian). Elli Kujansuun valot ja äänet luovat illuusion erilaisista paikoista tehokkaasti. Mutta pääroolissa on ihminen, aina ihminen. Monimuotoinen ja kompleksinen, silti aina inhimillinen. Jopa vaimoaan turpaan pätkivä Rami, ketä emme edes lavalla näe.
Ja Maria Peuran kieli on herkullista! Vivahteikasta ja murteilla herkuttelevaa. Näyttelijät tekevät hyvin oikeutusta sille. Tunkeilijat on pienisuuri näytelmä, joka kannattaa käydä katsomassa, joko Työviksellä tai kiertueella. Antaa ajattelemisen aihetta ihan joka iikalle.
Kuvien copyright Kari Sunnari.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti