Hullu prinssi 2.1 (striimi) / Kangasalan lukio 30.1.2021

Kaksi vuotta sitten ensi-iltansa sai Kangasalan lukiolaisten Hullu prinssi eli totuus siitä miten haarukka tuli Suomeen. Ammattilaisten avustamana toteutettu esitys oli menestys, ja ei mikään ihme. Hienot biisit, mahtava porukka, monipuolisen kiinnostava tarina ja visuaalisesti näyttävä esitys. Haltioituneita ajatuksiani siitä voit lukaista täältä. Onkin ihan huippua, kun esitys sai nyt uusintaensi-illan, hieman eri porukalla toteutettuna. Voisiko tästä tulla vaikka ihan säännöllinen juttu Kangasalan lukiolle? Nyt juhlistettiin lukion 100-vuotisjuhlia - tekisivätpä kaikki pyöreitä viettävät koulut vastaavia! Hullu prinssi 2.1 olkaa hyvät!

Hanna Suutelan kirjoittama monimuotoinen tarina pitää sisällään niin aikamatkustusta, vaihtoehtoista historiaa kuin ihan "oikeaakin" historiaa, raikkaalla huumorilla höystettynä. Tämän päivän kieli on nuorten suuhun sopivaa, ja 1500-luvun sananparret sopivan autenttisen oloisia. Tykkään kovasti kun tekstissä on silmäniskuja vähän sinne ja tänne. Biisien lyriikat nokkelia ja hyvin riimittyviä. Toki tämä on 1500-luvun historiaa siten kuin nykylukiolainen sen voisi käsittää. Loppukohtaus oli hyvinkin erilainen kun muistin, ja sitten muistin myös sen, että esiintyjät laativat sen itse ohjaajan avustuksella. 

Ja Maija Koskenalustan musiikki on rikasta ja monipuolista, aina lattarirytmeistä jazzahtaviin biiseihin ja balladeista progen kautta hiphoppiin, unohtamatta renessanssimusiikkia. Ja jos on tekstissä silmäniskuja oikealle ja vasemmalle, niin sitä on musiikissakin. Tinapilli ja avainviulu olivat kivat lisät isossa orkesterissa, mitä Koskenalusta luonnollisesti liidasi. Monipuolinen musikaalisäveltäjän ura urkenisi kyllä, mikäli lukion musiikinopettajan hommista haluaisi laajentaa. Nämä biisit jäävät mukavasti soimaan päähän ja saavat jalan vipattamaan. Parin vuoden takaiseen esitykseen oli saatu pari biisiä lisääkin, Love, love, love ja Carpe Diem. Hyvä niin, koska ne toivat oman lisänsä tarinaan.

Tällä kertaa ohjaajan saappaisiin astui Sanna Majanlahti, ja hyvin valtava joukko pelasi yhteen lavalla. Ei voi olla kovin helppoa luotsata näin isoa porukkaa, jotka eivät ole ammattilaisia.

Rautainen ammattilainen Maarit Kalmakurki hoiti tällä kertaa lavastuksen; suvereenisti ja luovasti. Petrus Tuiskun hienot valot saivat pinnat elämään ja kaiken näyttämään runsaammalta. Pääosin kierrätysmateriaaleista oli Joanna Weckman tiimeineen porukan puvustanut, ja lopputulos näyttää kaikkea muuta kuin kierrätetyltä. Jos nyt jonkun oppilaan kodin vanha verhokangas tai päiväpeitto vähän vilahtaa, niin hyvin istuu joukkoon. Värikästä ja luovaa, vähän hulluakin. Niinkuin tähän sopiikin.

Oli ilo huomata paljon samoja esiintyjiä kuin kahden vuoden takaisessakin versiossa. Moni silloin pienemmän roolin tehnyt oli nyt isommassa osassa. Mutta mahtui mukaan paljon uusia ja lahjakkaita nuoria. Naispääosassa Martina Merenä säkenöi Anni Tervakangas, ihanan heleä-ääninen esiintyjä (viimeksi hän oli Sofia Jagellonica). Oma suosikkini oli herttuan paras kaveri Vestgöte (karismaattinen Mikko Sainio), joka vallotti minut muhevaäänisenä pappina esityksen ekalla kierroksella. Tällä kertaakin pappina oli upeaääninen esiintyjä, nimittäin Saana Hellsten (oli viimeksi Katariina Jagellonica). Myös Alisa Vettenranta Kaarina Hannuntyttärenä lauloi upeasti. Ja sitten vielä Prinssi Juhana eli Teemu Ojanen, wau! Jokaista esiintyjää ei kyllä mitenkään voi mainita, mutta loistavia olivat kaikki. Energiaa ja lavasäteilyä ja tekemisen iloa! Neljä Jagellonican sisarusta lauloi kauniisti yhdessä ja muutenkin duetot ja muut kimppalaulut kuulostivat hyviltä. Petra Karjalainen oli valmentanut porukan kyllä hyvin lauluhommiin; teksti, ajatus ja tunne todellakin välittyvät.

Vielä pitää mainita hienot koreografiat, erityisesti isot joukkokohtaukset olivat tosi näyttäviä. Moona Lehtola ja Kaisu Koittola vastasivat niistä. Rivitanssi tinapillin säestyksellä vei ajatukset Irlantiin.

Kannattaa katsella tekijöiden haastatteluja ja muita tunnelmia esityksen tekemisestä Kangasalan Sanomien sivuilta. 

Toivon todellakin että näitä lahjakkaita esiintyjiä nähdään jatkossakin jossain esiintymislavoilla, rahkeita on! Jos lukiolaisena tekee tämmöistä jälkeä niin mihin sitä aikuisena ehtiikään. Lämmin kiitos joka iikalle joka tämän tekemiseen osallistui!

Hullu prinssi 2.1 on parituntinen ihana irtiotto arjesta, ja osoitus siitä miten lahjakasta sakkia nuorissa piilekään. Vaikka korona vei harmillisesti loppuunmyydyt live-esitykset, ei tekijät jääneet tuleen makaamaan vaan toteuttivat striimauksen suit sait sukkelaan. Yleisön toiveiden mukaisesti sen katseluaikaa on pidennetty alkuperäisen viikon jälkeen! Liput myynnissä 28.2. asti, ja esitys on katsottavissa (lipulla 24 h ajan) maaliskuun loppuun asti. Suosittelen lämpimästi kokemaan tämän! Parasta mitä voit kotisohvallasi katsoa. 

Kuvien copyright Iiro Pekonen (eka ja vika) ja Lassi Koivisto (loput).
Näin esityksen striimin ilmaisella pressilipulla.