No nyt oli jotain erilaista ja hienoa! TIP-Fest perjantaini starttasi kahden belgialaisryhmän Chaliwatén ja Focus-ryhmän yhteistuotannolla Dimanche (Sunnuntai). Vaikka esitys nähtiin videoprojisointina, se oli taltioitu live-esityksestä. Olisihan tämä ollut varmaan vielä parempi ihan kokonaan livenä, mutta jo näinkin koettuna oli mahtava elämys. Taitava yhdistelmä erilaisia tekniikoita; miimistä fyysistä teatteria, huikeita miniatyyrimaisemia, videokuvausta, nukketeatteria niin eläin- kuin ihmishahmojenkin kanssa ja vaikka mitä. Uusia ihmeellisiä elämyksiä oli joka nurkan takana ja yhtään ei voinut odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Olin haltioitunut!
Vuorotellen seuraamme pienen kuvaajaryhmän etenemistä erilaisissa haastavissa maastoissa pakettiautollaan. Miniatyyriauto kurvailee ihmisen kehon muodostamia lumisia vuorenrinteitä, puiden vain vilahtaessa ohi. Välillä siirrymme auton ahtaaseen hyttiin jossa tiimi hytisee, tasapainoilee ratin pyörittämisen, tuulinlasinpyyhkinten operoimisen, Wunderbaumin pitämisen ja kahvitermarin operoimisen kanssa. Huikeaa mimiikkaa! Myös akrobaattisia taitoja nähdään. Luin kuvauksen esityksestä vasta myöhemmin, että tässä on luontodokumenttikuvausryhmä matkalla. Ensimmäinen kohde on suloinen jääkarhuemo pentuineen. Vaan hyvin eivät nämä retkikunnan reissut pääty, eivät eläinten eivätkä ihmisten kannalta. Samalla äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät. Pariskunta ja vanha mummo kärsivät hirmuisesta helteestä, ja sitten taas valtaisasta puhurista. Huonekalut ja koko koti saa kyytiä, mitä hykerryttävimmillä tavoilla. Lopuksi tulee tulva ja vie kaiken.
Tämä on kerrassaan nerokas esitys, josta paljastuu jatkuvasti lisää kerroksia. Ilmastonmuutos ja uhanalaisten eläinten kohtalo kietoutuvat yhteen ja ne havainnollistetaan koskettavasti, ja hauskastikin. Kyllä vakavista aiheistakin voi tehdä viihdyttävää esitystä ilman saarnaamista. Luonnonsuojeluteema avautuu paremmin esityksen jatkuessa. Dimanche on myös upea taidonnäyte siitä mitä joukko samanmielisiä taiteilijoita saa aikaan yhdistäessään voimansa. Eri tarinat limittyvät hienosti toisiinsa ja eri tekniikat myös. 75-minuuttisessa esityksessä katsojia viedään myös tunteista toiseen vauhdikkaasti. Hellyyttäviä eläimiä joita nuketetaan lempeydellä. Kaikki nuket ovat hyvin elävän oloisia, mummokin ihanan symppis ruttunaama.
Musiikkivalinnat (luontokuvaajien autostereoissa soi mm. Simon & Garfunkelin 50 Ways to Lose a Lover) ja ääniefektit (mm. monipuoliset lintujen äänet) ovat myös nappiinsa valittuja. Ylipäätään koko äänisuunnittelu on upeaa, ja hirveän oleellinen osa esityksen tunnelman luomista. Brice Cannavo on äänihommien takana.
Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaa lavalla nähtävä näyttelijäkolmikko Julie Tenret, Sicaire Durieux ja Sandrine Heyraud. Heidän lisäkseen mukana on iso työryhmä. Porukan osaaminen ja paneutuminen näkyy kyllä kaikesta. Pieniinkin yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota.
Tästä trailerista saa kalpean aavistuksen esityksen tasosta. Koko esitys on kyllä yllätyksiä täynnä! Toivon kovasti että saisin nähdä tämän vielä joskus livenäkin.
Kuvien copyright Virginie Meigné.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti