Syksyn avaa 2.9. Frenckell-näyttämöllä kantaesitys Synninkantajat. Se pohjautuu Pauliina Rauhalan samannimiseen kirjaan, minkä sain ihan sattumalta luettua loppuun viime yönä. Siinä missä Rauhalan esikoinen Taivaanlaulu oli mukaansatempaava sekä kirjana että teatterissa, oli tämä astetta kinkkisempi tapaus. Monta kertojanääntä minämuodossa teki siitä haasteellisen luettavan. Uskon että Teatterikorkeakouluun lopputyönään tämän dramatisoiva ja ohjaava Maia Häkli tekee kuitenkin kiinnostavan esityksen meille. Hänellä on omakohtaista taustaa vanhoillislestadiolaisuudesta, joten tämä tuo esityksen työstämiseen oman vivahteensa.
Synninkantajat sijoittuu 1970-luvun lopulle ja päähenkilönä nähdään 9-vuotias Aaron (Antti Tiensuu). Seurakunnan ehdottomuus, hoitokokoukset ja perheen hajoaminen tuovat jännitteitä klassista musiikkia rakastavan pienen pojan elämään. Luvassa on silti myös paljon huumoria. Ja tokihan roolin sisäistämistä edesauttaa se että Antti omien sanojensa mukaan myös näyttää 9-vuotiaalta. Aaronin Aliisa-mummia näyttelevä Aliisa Pulkkinen on käynyt lastadiolaiskoulua Oulussa, joten nämä ovat tuttuja asioita hänellekin. "Synninkantajat on kertomus sisäänpäin kääntyvästä yhteisöstä ja tarpeesta luoda rajoja ja rajoituksia, kun ympärillä tulvii". Muissa rooleissa nähdään Esa Latva-Äijö, Eeva Hakulinen, Sara-Maria Heinonen ja Konsta Laakso.
Seuraavalla viikolla 9.9. Päänäyttämölle saapuu varsinainen naurupommi, ja tämäkin on Suomen kantaesitys. Peter Pan menee pieleen (Peter Pan Goes Wrong) on legendaarisen Näytelmä joka menee pieleen -esityksen tekijöiden komedia, jossa seikkaillaan taas kerran Polyteknisen Draamaseuran matkassa, tällä kertaa (kuten nimikin ehkä paljastaa) Peter Panin maailmassa. Olen nähnyt esityksen tv-taltioinnin ja kyllähän se nauratti. Paljon samanlaisesta pieleenmenevästä esityksestä ja huumorista tässäkin on kyse. Suomennos on taas Mikko Koivusalon käsialaa ja ohjaus Mika Eirtovaaran, joka ohjasi myös Näytelmän joka menee pieleen Tampereen teatterille. Ainakaan näytelmän esittely ei mennyt ns. putkeen, joten varatkaa lippunne pian jos haluatte verrytellä vatsalihaksianne.
Lavalla koheltavat Matti Hakulinen (Peter Pan), Mikko Nousiainen (Kapteeni Koukku), Ville Majamaa (Peter Panin varjo ja merirosvo), Ola Tuominen (kertoja), Mari Turunen (Helinä-Keiju), Osku Ärilä ja Elisa Piispanen (ainakin merirosvona) sekä perheen lapsina Pia Piltz, Risto Korhonen ja Arttu Ratinen (joka nähtiin myös krokotiilina). Luvassa on kohellusta ja naurua.
Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut (And Then There Were None) eli vanha tuttu Kymmenen pientä n******poikaa saa ensi-iltansa Päänäyttämöllä 15.10., ohjaajana Anna-Elina Lyytikäinen. Näytelmässä mukana enemmän elokuvaurastaan tunnettu Antti Reini, joka nähdään nyt ensimmäistä kertaa suomalaisessa laitosteatterissa. Muissa rooleissa ovat Risto Korhonen, Elina Rintala, Pia Piltz, Antti Tiensuu, Arttu Ratinen, Matti Hakulinen, Kirsimarja Järvinen, Jukka Leisti ja Ville Majamaa. Christietä harvemmin näkee teatterin lavalla, Hiirenoukkua lukuun ottamatta. Odotan tätä suurella innolla.
Edward Albeen moderni klassikko Kuka pelkää Virginia Woolfia? saa ensi-iltansa 21.10. Frenckell-näyttämöllä. Näin sen viimeksi Lontoossa keväällä 2017 kun Imelda Staunton oli Marthan herkullisessa roolissa, ja nyt Tampereella häntä esittää Ritva Jalonen! Aivan nappivalinta jos minulta kysytään! Esa Latva-Äijö, Linda Wiklund ja Kai Vaine ovat sitten ne muut henkilöt ja veikkaan että tästä tulee todella herkullinen Marika Vapaavuoren ohjauksessa. Teksti on todella namupala. Albeen perikunta on tunnetusti todella tarkka tämän näytelmien oikeuksista ja kaikkien työryhmän CV't piti hyväksyttää siellä. Alunperin lavastussuunnittelma oli liian moderni, joten sitä piti muuttaa sitten sopivaksi että teatteri sai vihreää valoa. Esa Latva-Äijö totesi: Klassikon leima ei tule tyhjästä.
Lokakuussa nähdään vielä kolmaskin ensi-ilta kun 28.10. nähdään Kivessä Aliisa Pulkkisen monologiteos Joutsenlauluni. Sen on kirjoittanut Liisa Urpelainen ja Lauri Sipari ja ohjaajana toimii Pulkkisen puoliso Jotaarkka Pennanen. "Näyttelijän työ teatterissa on hetken henkäys, siitä ei jää mitään jäljelle. Paitsi että Ainailonasta jää. Hän tallentaa videolle elämänsä rooleja – niitä joita on näytellyt ja niitä joita ei koskaan saanut näytellä." Onko tämä hassu tragedia vai traaginen komedia, se jää nähtäväksi.
Näiden viiden ensi-illan lisäksi ohjelmistossa jatkaa tältä keväältä Piina, ja toki joulun maissa palaa Saiturin joulu, jo yhdeksättä vuotta. Myös hillitön Häpeä! palaa Kiveen. Paljon vierailuitakin on luvassa. Ainakin lokakuiseen Valehtelijan peruukkiin kannattaa koittaa saada lippuja, koska kevään vierailuesitykset täyttyivät nopeasti. Lisäksi legendaarinen Kiviä taskussa palaa pitkästä aikaa Tampereen teatteriin. Olisikohan aika katsoa se uudelleen? Seela Sellan elämäntarinan ympärille koottu Ihan Seelana nähdään lokakuussa. Heidi Köngäksen kirjoittama Sandra tulee myös vierailulle, ja myös Saikkua, kiitos. Osa 3 jatkaa nauruhermojen virittelyä (en ole kyllä nähnyt yhtään osaa, eli hauskuudesta olen vain kuulopuheiden varassa). Olavi Virta Ensemble plays Georg Ots sekä nyt toukokuussa että syksyllä, jos haluaa nähdä Jukka Leistin musisoimassa.
Mari Turusen taiteilijajuhlaa vietetään 22.3. klo 14.30 Piinan merkeissä.
Koska vielä ensi kevät on Reino Braggen suunnittelema niin maistiaisina saimme jo molempien ensi-iltojen nimet: Saatana saapuu Moskovaan (ohjaa Antti Mikkola) ja Salaisuuksien illallinen (ohjaa Anna-Elina Lyytikäinen). Niistä sitten lisää tuonnempana.
Kaiken kaikkiaan on kyllä tulossa kiinnostava syksy. Kolme vahvaa draamaa ja yksi hulvaton komedia sekä yksi monologi. Saapa nähdä kenet valitaan Braggen seuraajaksi, ja tuleeko tätä ohjelmistopolitiikkaa vielä ikävä.
Kuvien copyright Katri Leikola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti