Kalevala / Åbo Svenska Teater 15.2.2020

Kuten jo ensimmäisellä katsomiskerralla uumoilin, halusin nähdä ÅST:n upean Kalevalan uudelleen. Uusintakerta koittikin sitten vasta monesta syystä viimeisessä esityksessä. Mutta sepä oli oikeastaan aika sopivaa, ehkä lavalla oli voimakkaampi lataus vikan illan vuoksi? Ihan sama, koska tämä esitys on vaan niin kertakaikkisen hieno, ihana ja mahtava, että latausta oli varmaan ihan tarpeeksi joka kerta.

Mikä tästä Jakob Höglundin versioimasta Kalevalasta tekee sitten niin loistavan? Ensimmäisenä tulee mieleen se valtava energialataus mikä lavalta valuu yleisöönkin. Valtava joukko porukkaa ja kaikista hehkuu sellainen innostus, kipinä ja energia että koko Turun voisi valaista ja lämmittää seuraavat sata vuotta sillä. Esitys valuu katsomoon muutenkin, varsinkin väliajalla ja sen jälkeen, kun vietetään Pohjolan kalaaseja. Ihanaa! Leikkisää hauskanpitoa, rennolla otteella, Kalevala saa olla kivaa!

Katsokaa kuvakoostetta minuutin mittaiselta videolta.

Heini Maarasen suunnittelemat nuket ovat niin eläviä, vaikka rakennusmateriaaleina on katuluudat tai pahviputket. Sara Puljulan luotsaama kovatasoinen bändi soittaa tiukasti ja luovasti, ja kaiken kruunaa kanteleen sulosoinnut. Jokaiselle näyttämön hahmolle on sopivat instrumentit ja omanlaisensa musiikki. Robert Kockin musiikki on hienoa ja mä niin haluaisin kuulla tätä lisää.

Kolmen tunnin aikana lavalla vierailee mm. käkättävä ja ylimielinen Joukahainen, nenäliinasta naiseksi kasvava Aino, nuotiopiirillä flirttaileva Väinämöinen, rietasteleva ja äkkipikainen Lemminkäinen ja hänen huolehtiva äitinsä, uhkaava Louhi, naistakaipaava lempeä seppä Ilmarinen, surullisen hahmon ritari Kullervo (tämän tarina saa minut taas liikuttumaan), ja pirteä, viaton Marjatta tyynylampaineen ja puolukoineen. Tuttuja hahmoja, mutta hieman uudessa valossa.

Ja sitten on hämäävän yksinkertainen lavastus ja huikean monipuoliset puvut, kumpikin Heidi Wikarin käsialaa. Huh! Koko visuaalinen ilme käsiohjelmaa myöten on niin hieno.

Toisella kerralla en enää meinannut pakahtua kyyneliini jatkuvasti, vaikka fiilikset korkealla olivatkin. Niin hienoa! Olen hyvin onnekas että sain nähdä tämän uudelleen! Kiitos vaan Heini henksulipuista! Jos onnistuit Kalevalan kokemaan pidä itseäsi onnekkaana. Jos et, niin lämmin osanottoni. Näin hienoa kokonaisuutta ei ehkä vastaan tule kovin pikaisella aikataululla.

Kiitos Kalevala, kiitos Åbo Svenska Teater, kiitos Jakob Höglund ja koko tiimi. Olette rautaa!


Kuvan copyright Pette Rissanen.
Näin esityksen alennushintaisella lipulla.