Apo Apponen perustuu Juhani Känkäsen lastenkirjoihin ja se kertoo samannimisestä aika vallattomasta poikaviikarista (Tuukka Huttunen) joka tuo vähän mieleeni Eemelin. Kuusivuotias Apo asuu äitinsä, isänsä, pikkusiskonsa ja kurittoman koiransa Käpälämäen (Maiju Saarinen) kanssa. Esitys alkaa jo aulassa kun Apo ja Käpälämäki kirmailevat ja leikkivät piilosta innokkaiden lasten seassa. Iloinen kirmailu jatkuu salin puolella, nin esiintyjien kuin katsojienkin taholta.
Lastenteatteriesityksissä ehkä hauskinta on yleisön spontaanit reaktiot.
Nytkin kun Apo pohtii ettei halua siivota, niin katsomosta kuuluu:
”Älä sitten siivoa, mene sänkyyn piiloon!”. Interaktiivisuus
oli muutenkin valttia, sillä siivouspulmaansa Apo rekrytoi
katsomosta kolmea vapaaehtoista. Lavalle saapuu valitut kolme, mutta
myös neljä ylimääräistä innokasta. Seitsemälle kandidaatille
pidetään työhaastattelu, ja yksi valitaan sitten siivoamaan, tai
hänkin vähän niinkuin valitsee itse itsensä. Mahtoikohan
katsomossa moni äiti ja isä toivoa vastaavaa siivousintoa
kotonakin?
On muuten mahtavaa että on lauantai, ja voi tehdä mitä vaan. Kunhan ensin on saatu sankari hereille. Kyllä Käpälämäki kaikkensa tekee, ja katsojat hihkuvat innosta. Harmi vaan ettei keksi mitään tekemistä. Onneksi Apo Apponen keksii kyllä puuhaa. Välillä voi kuunnella Höpinätötterön hauskaa musiikkia ja joratakin.
On muuten mahtavaa että on lauantai, ja voi tehdä mitä vaan. Kunhan ensin on saatu sankari hereille. Kyllä Käpälämäki kaikkensa tekee, ja katsojat hihkuvat innosta. Harmi vaan ettei keksi mitään tekemistä. Onneksi Apo Apponen keksii kyllä puuhaa. Välillä voi kuunnella Höpinätötterön hauskaa musiikkia ja joratakin.
Siivoamishommien
lisäksi esityksessä syödään puuroa (josta se siivoamistarvekin
syntyi) ja siihen liittyy olellisesti Kaaro Puttonen, jonkunlainen
eläväksi muuttunut puuroheppu, ketä Riikka Papunen ansiokkaasti
tulkitsee upeassa puuroasussaan. Aamupalakeskusteluun liittyy myös eräs pieni katsoja: "minä syön vain köyhiä ritareita"! Lisäksi Apo ja
käsinukkepapukaijansa Kakka Duu päättävät karata merille, kunhan
ensin on Maukka perustoukkana rummutettu angstit pihalle. Matkalla
tavataan tietysti monenlaisia ”alkuasukkaita” ja kysellään
monilta Do you speak?
Näyttelijäkolmikko
on kyllä varsin muuntaumiskykyinen ja taitava. Herra Huttunen
toteuttaa koomista, suorastaan akrobaattista, osaamistaan
pukeutumisesityksellä (pitkävihainen paita!) ja Saarinen & Papunen vaihtavat roolista
toiseen salamannopeasti. Huttusen ja Marika Heiskasen kirjoittama
esitys on sopivan mittainen lapsikatsojille (45 minuuttia) ja siinä
on ripaus pieru/kakka-huumoriakin, mikä tuntuu vetoavan lapsiin aina ja
iänkaikkisesti. Laura Lipiäinen vastaa pukusuunnittelusta ja
monta aika nerokasta juttua esityksessä nähdäänkin (mm. Sinikka
Suti). Monessa kohtaa huumorista ja mielikuvituksen lennosta tulee mieleen sarjakuvat Lassin ja Leevin seikkailuista.
Tämmöistä kai hyvän lastenteatterin kuuluisikin olla. Hauskaa, rentoa, osallistavaa ja joustavaa. Yleisöllä oli mahdollisuus tulla ja mennä tarpeen mukaan. Matalan kynnyksen esitys monellakin tapaa, ja katsojia Nokialla oli kyllä aika paljon. Tosin tulevien esityksien löytäminen on hieman haasteellista koska Teatteri Siperian sivuilta tietoa ei löydy.
Esityskuvien copyright Eetu Keränen.
Nokian esitys oli ilmainen.
Esityskuvien copyright Eetu Keränen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti