Joku voisi nyt kysyä, vallan oikeutetusti, miksi ihmeessä änkeän tämmöistä kamaluutta katsomaan, vieläpä Vaasaan asti. Lähtiessä siihen oli kolme syytä: ohjaaja Markus Virta, lavastaja Jani Uljas ja nukketeatteri. Palatessa syitä oli tukku enemmän. Nimittäin Wasa Teaterin 100-vuotisjuhlanäytös oli mukaansatempaava, hauska, kaunis, kaihoisa ja kertakaikkisen hienosti tehty. Ehdottomasti kannattaa mennä katsomaan, hieman kauempaakin!
Jos tarina on yhtään tuttu niin musikaalin seuraaminen ei tuota vaikeuksia. Käsiohjelmassa on vielä suomenkielinen juonitiivistelmäkin. Ja lisäksi tekstitys suomeksi ja englanniksi on saatavilla (tosin ei vielä ensi-illassa). Eli hieman huterammallakin kielitaidolla voi Vaasaan lähteä. Ruotsinkielinen teatteri viettää samalla satavuotisjuhliaan ja sitä juhlistetaan myös historiikilla ja vasta remontoidulla teatteritalolla. Uutta on mm. katsomon parvi ja viihtyisä ravintola (pubin puolelta saa hyvää paikallisen panimon Bock's siideriä).
Spelman på taket on raikastettu ihanasti eli nukkien avulla. Lavalla nähtiin peräti 15 erikokoista ja -näköistä nukkea. Ne on rakentanut Pia Kalenius joka yhdessä Merja Pöyhösen kanssa opasti näyttelijöitä niiden kanssa toimimaan. Eipä mitenkään uskoisi että esiintyjät eivät ole nukketeatteriammattilaisia! Yhteistyö on saumatonta ja vielä hienommaksi sen tekee lukuisat roolivaihdokset. Esimerkiksi rabbin poika Mendeliä nukettaa kuusi eri näyttelijää, miehiä ja naisia, ja kaikki saavat loihdittua lavalle sen saman narisevan äänen ja nyypähtäneen olemuksen. Nuket ovat ilmeikkäitä, tai siis vaikka niiden ilmeet ovatkin jähmettyneet, mutta ne ovat oikeasti todella persoonallisia. Valtavankokoinen konstaapeli on Stalinin näköinen ja muistuttaa lipuvan hitaalla liikkumisellaan Mörköä muumilaaksosta. Tevjen kaksi nuorinta tytärtä on olkapäällä istuvia ihania pikkunassikoita valtavan isoine suineen. Sitten on personaaliset kyläläiset, hömelö rabbi ja kiekuvaääninen Yente ja moni muu. Ehdottomasti nuket ovat tämän esityksen paras puoli! Iso kiitos rohkeasta nukkevisiosta ohjaajalle ja työryhmälle.
En ole nähnyt muita Markus Virran ohjauksia kun Something Rotten -musikaalin Wermland Operassa Karlstadissa, mutta se riitti vakuuttamaan minut. Voi kun joku teatteri tarttuisi tähän vauhdikkaaseen ja hauskaan Shakespearesta kertovaan musikaaliin ja tekisi sen myös Suomessa! Mutta siis, takaisin Viulunsoittajaan. Myös nyt Virta tekee tasaisen varmaa ja vahvaa työtä. Kaikki palaset loksahtavat yhteen. Vaikka lava ei ole suurensuuri, niin kaikki mahtuu mukaan.
Ralf Nyqvistin johtama livebändi vetelee hienosti klezmer-henkistä musiikkiaan ja jalka vipattaa kyllä katsomossakin. Miten tämä musiikki kuulostaa niin tuoreelta, eikä edes kuluneimmat kappaleetkaan riivi korvia. Ensi-iltayleisö on muutenkin tosi hienosti mukana, ja väliaplodeja kuullaan joka laulun jälkeen, mutta myös monessa muussa kohdassa. Ja bändin viulisti Alexei Meidzof seikkailee lavalla useaan otteeseen...
Vaikkei esiintyjiä olekaan kuin 12, niin nuket lisäävät sitä määrän tuntua lavalla. Ja miten taitavia laulajia kaikki ovat! Maakuntateattereissa piilee sellaisia kykyjä, että kehä kolmosen sisäpuolella lennettäisiin takamuksilleen jos joskus vaivauduttaisiin matkaamaan vaikkapa juuri Vaasaan. Kerrassaan hienoa työtä ihan jokaiselta, niin ihmisrooleissa kuin nukkejen takanakin.
Onpa mahtava että teatterinjohtaja Åsa Salvesen onnistui houkuttelemaan nykyään päätöikseen parisataapäistä lehmäkarjaansa hoitelevan Mats Holmqvistin Tevjen rooliin. Ihan kuin mies olisi syntynyt tekemään tämän osan! Kerrassaan huumaavan hieno esitys, ulkoista habitusta myöten. Pientä huumoria silmäkulmassa ja tarpeen tullen lyödään nyrkkiä pöytään, mutta muuten ollaan lauhkea kuin lammas. Paras Tevje mitä minä olen lavalla konsanaan nähnyt. Bravo! Sannah Nedergård, Ksenia Timoshenko ja Astrid Stenberg ovat esimerkillisen hyviä ja raikkaita Tevjen tyttärinä ja Maria Udd napakkana Golde-vaimona on nainen paikallaan. Ja sitten on mainiot vävyehdokkaat Motel (Filip Ohls), Perchik (Tom Salminen) ja Fjedka (Johan Aspelin) - eivät kaikki niin Tevjen mieleen. Carola Sarén Yenten nukettajana on pistämätön!
Lavastus on hyvin yksinkertainen, joskus pieni ja (näennäisesti) vaatimaton toimii parhaiten. Iso lautaseinä (missä on hienosti käytetty kolmenlaista laudoitusta) lavan takana aukeaa hetkittäin, mutta se onkin likipitäen ainoa lavastuselementti. Huonekalut tuodaan mukana kuhunkin kohtaukseen ja välillä katosta lasketaan sermejä tai muuta. Tevjen ja Golden unikohtaus on kerrassaan upea mahtavine nukkehirviöineen. Kiitos Jani Uljas taas yhdestä hienosta lavastuksesta. Kaiken kruunaa Tobias Lönnquistin taitava valosuunnittelu ja Dennis Lindénin äänet. Linn Wara on suunnitellut upeat ja maanläheiset (ja sopivan vaatimattoman näköiset) puvut ja Anna Vesterback sopivat peruukit. Miguel-Angel Fernandez on tehnyt napakan vauhdikkaat ja räiskyvät koreografiat, siinä mennään helmat hulmuten niin että hitaampia heikottaa.
Kun elottomat nuket lasketaan lopuksi Tevjen kärryihin tulee kyllä kyyneleet paatuneimmankin katsojan silmiin. Mieleeni tulevat keskiaikaiset ruumiskärryt. Ahdistava ja surullinen näky.
Lipunmyynti on käynyt vilkkaasti, joten nyt pitää olla nopsa. Ja kannattaa siis tosiaan lähteä Vaasaan vähän kauempaakin. Spelman på taket voi olla kovin perinteinen juhlanäytösvalinta satavuotiaalle teatterille, mutta kun esitys on näin valloittava, niin ei voi kun onnitella valinnasta. Ja synttäreistä!
Kuvien copyright Frank A. Unger.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti