Illuminium / Tehdas Teatteri & Krepsko & Nordic Puppet Ambassadors 4.5.2019

No nyt! Tämän olen sanonut varmaan muutaman kerran ennenkin, ja nimenomaan Tehdas Teatterissa nähtyjen esitysten kohdalla. Koska taas tuntui siltä, että nyt tuli nähtyä yksi vuoden erikoisimmista esityksistä. Enkä yhtään tiedä mitä tästä sanoisin. Olo oli tunnin esityksen jälkeen hämmentynyt ja sekainen. Illuminium ei ollut yhtään sitä mitä odotin, ja sitten se taas toisaalta oli kaikkea sitä: magiaa, illuusioita, outoutta, musiikkia ja mystiikkaa.

Minua kiehtoi ja kiinnosti kovasti tieteen ja taiteen liitto, mitä lavalle lupailtiin. Saatiin enemmän taidetta ja vähemmän tiedettä, mutta kiinnostavaa yhtä kaikki.

Valitettavasti oma paikan valinta ei nyt mennyt ihan nappiin. Takarivistä ei nähnyt lainkaan kaikkea lavan tapahtumia, ja vaikka välillä nousi seisomaankin (onneksi ketään häiritsemättä) niin silti pylvään taakse tai jonnekin hukkui esityksen yksityiskohtia. Eli eturivin paikka olisi tässä tapauksessa ollut paras valinta. Ei silti anneta pienten yksityiskohtien häiritä liikaa. Esitys tarjoili kyllä virikkeitä myös kuuloaistille. Jazzahtavaa musiikkia, vinkuvia jousia, teknohtavia säveliä, ujeltavia urkuja. Ja nähdääpä lavalla myös theremin, tuo soittimista ujeltavin!!

Hauska yksityiskohta on työryhmän pseudohenkiset ammattinimikkeet - niitä kannattaa vilkasta kotisivuilta tarkemmin. Mutta tyyli on tämä:

Elektro-entomologisen tutkimuskeskuksen postilluminiumaalinen laboratorioinsinööri - Kristina Dementeva 

Tutkimusalue: Postilluminium-sirkkojen (grylloidea illumini) sähköreseptio sekä niiden kyky tuottaa sähkövoimaa sekundäärisestä energialähteestä. Saavutukset tutkimusalueella:  Ensimmäisen Illumini-sirkkavoimalla toimivan turbogeneraattorin suunnittelu.

Porukassa on mukana tsekkiläisen pitkän linjan performanssiryhmä Krepsko, joka on esiintynyt Suomessakin paljon, sekä nukketeatteriosaamista pohjoismaisesta Nordic Pupper Ambassadors -ryhmästä. Koko tieteellis-taiteellis-tekninen työryhmä pitää sisällään tämmöisen porukan: Mayim Alpert, Iivo Baric, Kristina Dementeva, Laura Hallatie, Linnea Happonen, Philip Holm, Gabi Reinhardt, Outi Sippola ja Pau Zapaleta i Llauger. Kaikilla oma tärkeä osansa esityksessä.

Kiva alku esitykselle oli kaikkien katsojien skannaus ovella, radiumin varalle. Okei. Esitys on kiehtova kombinaatio psykedeelistä performanssia, objektiteatteria, outoutta, lentäviä lintuja, eläinhahmoja, laboratorikokeita, kahlekuninkaita, taikatemppuja, kemiallisia laboratorihommeleita Marie Curien johdolla, liikkuvia vaatteita ja kasvavia juuria. On peurahahmo, jonka vatsasta löytyykin mininukketeatterinäyttämö! Aina kun luulet nähneesi jo kaiken, putkahtaa jostain jotain vielä oudompaa. En saa oikein kiinni punaisesta langasta, mutta en anna senkään häiritä. Heittäydyn mukaan virran vietäväksi. Vinksahtanutta ja vonksahtanutta, mutta kiehtovaa.

Visuaalinen ilme on vaihteleva ja moni-ilmeinen. Tykkäsin. Jotenkin tulee mieleeni maailmanloppu tai sen jälkeinen maailma. Jonkunlainen tuho on tainnut ehkä pyyhkäistä maiseman yli... Jättäen jälkeen toisiaan hapuilevia hahmoja. Tunnelma ja tahti on viipylevä ja verkkainen, nyt ei enää ole kiire mihinkään. Välillä mennään tosiaan tosi mikrotasolle, joten mahdollisimman lähellä istuminen auttaa.

Katsomoon toivotetaan kaikenikäiset katsojat, mutta ei tämä minusta ihan perheen pienimmille sovi. Pimeyttä on aika paljon, ja ehkä hieman pelottaviakin elementtejä.

Arvostan että Tehdas Teatterissa näkee aina jotain uniikkia. Semmoista mitä ei muualla välttämättä koe. Riskien ottamista ei kaihdeta. Illunimium ei liene valtava yleisömagneetti, mutta niille ketkä haluavat jotain erikoista ja ei-valmiiksi-pureskeltua, niin juuri passeli makupala. Reilu tunti ajastasi, ei paha. Viimeinen esitys 17.5.


Kuvien copyright Jussi Virkkumaa.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.