Ilta musikaalien parissa / Kulttuuriosuuskunta Kellopeli, Lahden kaupunginteatteri 24.1.2019

Musikaalimusiikkia neljän nuoren musiikkiteatteriammattilaisen esittämänä. Ja musiikkia nimenomaan Lahden kaupunginteatterissa vuosien varrella nähdyistä esityksistä. Aivan loistava konsepti! Mutta miltä Ilta musikaalien parissa näytti ja kuulosti?

No helkkarin hienolta tottakai!

Kulttuuriosuuskunta Kellopeli on hyvin tuore kulttuuriryhmittymä, ja tämä musikaalikonsertti heidän ensimmäinen tuotoksensa. Nautinnollisen illan jälkeen voin povata ryhmälle pitkää ikää ja paljon upeita esityksiä. Nimittäin näin toteutetaan hyvä ja viihdyttävä konsertti! Ei pelkästään hienoa laulua, vaan ilta oli loppuun asti mietitty myös koreografioiden ja pukuvalintojenkin osalta. Lavan molemmilla puolilla olevista vaaterekeistä käytiin aina vaihtamassa seuraavaan numeroon sopivat asut ja rekvisiitat.

Anni Kajos ja Panu Kangas ovat tuttuja Musiikkiteatteri NYTin parista, ja aika monesta esityksestä  vuosien varrelta. Sami Ulmanen ja Elina Ruti tulevat toivon mukaan tutummiksi tulevissa Kellopelin jutuissa - upeita esiintyjiä kumpainenkin. Koko nelikko pursuaa energiaa, lavakarismaa, ja sellaista elämäniloista fiilistä mitä on kiva sekä katsoa että kuunnella. Vanhoista klassikoista lähtee pölyt ja uudempikin musikaalimusiikki (Nordic Walk!) saa hymyn huulille. Upeaa laulua säesti Musiikkiteatteri NYTin säestäjänä (ja toki monesta muustakin) tuttu pianisti Matti Hussi. Hieno svengi!

Nämä tyypit ovat niin taitavia esiintyjiä, että jopa inhokkini Rikas mies jos oisin kuulostaa siltä että voisin mennä katsomaan Panun vetävän Tevjen roolin!

Olen sillä tavalla vähän musikaaliummikko, että tosi moni ns. klassikoista on edelleen näkemättä. Yksittäiset biisit olivat toki tuttuja vaikka itse musikaali saattaakin olla näkemättä. West Side Story on yksi näitä, Annie mestariampuja toinen. Chicagokin on näkemättä. Mutta illan aikana kuulin monta aivan ihanaa tulkintaa myös jo näkemistäni - kuten vaikkapa Cabaret, Hair... Ja sitten on näitä musikaaleja mistä en liiemmälti tykkää, mutta joista näemmä onnistuu tekemään raikkaat ja kauniit tulkinnat, kun on vaan osaavaa porukkaa esittämässä. Vaikkapa Viulunsoittaja katolla ja Cats kuuluvat näihin.

Muuntautumiskyky on yksi näiden musikkiteatteriammattilaisten ydinjuttu. Kun Anni vetää Sugar-musikaalista tutun biisin I wanna be loved by you, niin puppiduut kuulostavat paremmalta (ja hunajaisemmilta) kuin Marilyn Monroella konsanaan. Samin Singin' in the rain steppauksineen vie minut sateisille kaduille. Koko porukka pastellisävyisissä kasarikuteissa Famen kimpussa muistuttaa mieleen koulun diskot sieltä kamalalta kasarilta!

Silkan laulun lisäksi kuulemme myös muuta musisointia. Panu kaivaa välillä esiin sellonsa, Elina viulun ja Anni huilun. Mukava pieni lisä. On hienoja duettoja, on koskettavia yksinlauluja, on kilpalaulantaa ja vuorotellen vetoja. Biisistä, musikaalista ja kohtauksesta siirrytään tosi saumattomasti toiseen.

Yksi hauskimpia kohtauksia oli leffatreffit Panun ja Elinan vetäminä (Tear jerk) ja sitten Sami ja Anni pienten lasten vanhempina kotisoffalla (Marriage tango). Molemmat bisit musikaalista I love you, you're perfect, now change. Iso tykkäys näissä olleelle vihreälle sohvalle, ottaisin heti kotiini!

Vaikka mentiinkin yliajalle (konsertin kesto oli lopulta kaksi ja puoli tuntia) niin ei kyllä haitannut, koska sen verran mukava ilta tämä oli. Porukka sai Lahden kaupunginteatteriin yhden lisäesityksenkin (16.2.), johon saanee vielä lippuja. Sanomattakin lie selvää että kannattaa mennä katsomaan, olit sitten musikaalien ystävät tai et. Lisäksi helmikuussa on luvassa elokuvamusiikkia parin konsertin verran (12.2. ja 20.2.), hieman isommalla kokoonpanolla. Siellä nähdään!


Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Promokuvan otti ? ja itse nappasin tuon esityskuvan.