Frenckellin katsomo oli täynnä, ihmiset pukeutuneet parhaimpiinsa ja iloinen juhlamieli varmaan monella muullakin. Veikkaan että moni oli jatkamassa iltaansa johonkin ravintolaan, syömään ja juomaan ja odottamaan keskiyötä.
Vaan aina ei mene niinkuin on suunniteltu. Juuri kun oli mukavasti päästy tunnelmaan, tutustuttu henkilöihin (Jukka Leisti oli muuten Owen ja Markus Ilkka Uolevi Ellardin roolissa) ja alettu miettimään että miten nämä tapahtumat lähtevät rullaamaan tapahtuu jotain outoa. Yksi näyttelijöistä unohtaa repliikkinsä. No, eihän se ole tavatonta, ja kuiskaaja on paikalla sitä varten. Normaalisti näyttelijä pääsee takaisin juoneen saatuaan kuiskaajalta kerran pari apua ja näytelmä jatkuu. Mutta tällä kertaa niin ei tapahdukaan. Vaan unohtuu toinen, ja kolmas, ja vaikka muut koittavatkin improvisoida mukana, ja kuiskaaja auttaa minkä voi, niin rytmi hukkuu ja kaikki menee metsään. Yleisössä aletaan jo supista ja päät kääntyilevät.
En tiedä kauanko tämä olisi jatkunut ellei Markus olisi viheltänyt peliä poikki ja sanonut yleisölle ettei tästä nyt tule selvästikään mitään, ja pidetäänpä paussi. Katsomossa istunut ohjaaja Tommi Auvinen kiiruhtaa lavan taakse neuvon pitoon, ja hetken kuluttua meille tullaan kertomaan että esitys on päätetty keskeyttää. Tai siis lopettaa tähän. Repliikkinsä hukannut näyttelijä on saanut sairaskohtauksen ja lähtee TAYS:iin tsekattavaksi. Rahat saa takaisin. Ei siinä muu auta kun lähteä kotiin. Niin lähellä väliaikaa olimme, että kahvit ja kuohuviinit odottavat monia pöytiin katettuina. Ihmiset näyttivät jäävän ne nauttimaan, tottakai.
Harmitti. Harmittaa vieläkin, reippaasti uuden vuoden puolella. Ensinnäkin sen puolesta että suuresti odottamani esitys jäi nyt näkemättä. Ja myös kaikilta näiltä ihmisiltä, ketkä olivat ensimmäistä kertaa! Eivät nähneet loistavaa aamupalakohtausta (oltiin juuri aloittamassa sitä kun esitys keskeytyi), eivät Ellardin ja Charlien kielenopiskelua, tai Charlien tarinankerrontahetkeä. Tai sitä kun Charlie pelotti Owenilta ns. pissat housuun. Tai montaa muutakaan klassikkokohtausta. Toivon että moni heistä menisi katsomaan tämän pienen herkkupalan Åbo Svenska Teateriin Turkuun, kun se siellä 16.1. saa ensi-iltansa (siellä on kyllä tekstitys!). Ja toki harmittaa sairastuneen näyttelijän puolesta, vaikka säikähdyksellä nyt selvittiinkin, ja hän on jo toipumaan päin. Harmittaa myös koko työryhmän puolesta. He epäilemättä olivat viimeisen esityksen jälkeen juhlistamassa hyvän näytelmän pitkää ja onnistunutta elinkaarta, ja nyt joutuivatkin murehtimaan kollegan terveystilannetta.
Valitettevasti korvaavaa esitystä ei ole luvassa, joten Tampereen teatterin Ulkomaalaiset olivat nyt tässä. Pieni muistutus taas siitä että aina ei asiat mene niinkuin haluaisi, ja teatterissa kaikki on mahdollista, myös ikävämmätkin asiat. Elävä taide on joskus tämmöistä.
Valtavan iso kiitos koko Ulkomaalaisen työryhmä näistä vuosista! Kiitos ohjaaja ja koko taiteellinen ja tekninen työryhmä, kiitos huikean taitavat näyttelijät, kiitos kaikki. Haikein mielin jään kaipaamaan tätä.
Kuvien copyright Harri Hinkka.
Näin esityksen alennushintaisella lipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti