Tarttee sanoa että huikea esiintyjäkolmikko Veera Lehtinen, Jere Kolehmainen sekä Meiju Lampinen JA loistava pianisti ja taustatarinaa kertova Suvimarja Halmetoja olivat kaikki vallan hienossa vedossa. Yleisöllekin molemmat kirjat olivat tuttuja. Saimme raapustella kaikenlaisia lauseita paperilappusille etukäteen ja näitä sitten käytettiin esityksissä. Lisäksi aina välillä saimme heitellä esim. eri tyylilajeja tai antaa sanoja käytettäväksi. Draculalle valikoituivat sanat porkkana, kaivinkone ja pallo, ja Frankensteinille taas kätilö, leikkimökki Tallinnassa sekä sähköisen jäykkä.
Lavan reunoille oli varattu monenlaista rekvisiittaa hahmojen varustelemiseen. Ja kyllä niitä käytettiinkin. Samaa hahmoa saattoi esittää kuka hyvänsä kolmikosta, ja välillä tämä vaati ponnisteluja kun joku vaate ei mahtunutkaan Kolehmaisen leveille harteille. Tyyppejä vaihdettiin lennossa ja välillä saivat sekä peruukit että päähineet kyytiä
Dracula oli tykästynyt keltaiseen ankkaan, tarjoili verilettuja ja -palttua mielellään - mutta Jonathan Harker olikin vegaani! Välillä vedettiin lastenlaulu Täällä on turkoosi tunnelma ja välillä miehetkin synnyttivät. Aivan päätöntä menoa. Ruoskaa heiluttava Van Helsing, taikarapuhansikas, Mauri Kunnas-tanssi, ja kaikkea muuta mitä ei mitenkään yhdistäisi Draculaan. Näimme osan esityksestä slapstick-komediana, osan oopperana ja kyllä ne kolme maagista sanaakin sinne saadaan ujutettua. Huh! Näin hulvatonta Draculaa en olekaan koskaan kokenut!
Omat lauseeni hatusta vedettäviksi. Muutama pääsi mukaankin!
Pienen tauon jälkeen pääsimme toisen goottiklassikon eli Frankensteinin pariin. Veera Lehtinen on teoksen armoitettu asiantuntija, ja hänen sympatiansa hirviötä ja inhonsa tohtoria kohtaan tuli ilmi monenmonta kertaa esityksen aikana. Hautausmaabaletin ja ruumiden leikkelyn jälkeen kovin kärttyinen Victor F. laulaa kiky-sopimuksesta yhdessä Henryn kanssa lastenlauluversiona, ja Henry osaa myös räppiä. Moderni Victor käyttää toki myös Instagramia. Hyveellinen ja siveellinen Elizabeth on aika väritön sivuhahmo, ja sitten hän toki jo kuoleekin. Jäälautalla leikitään seuraleikkejä ja välillä lähestytään jo Shakespearen tulkintoja. Kaikki loppuu kun kapteeni Walton ja hirviö duetoivat; ovathan molemmat yksinäisiä ja rumia!
Jos (ja toivon mukaan kun) nämä esitykset jatkuvat ensi kesänä, pyrin pääsemään paikalle. Jos nyt ei ihan jokaiseen, niin aika moneen ainakin. Sen verran kova juttu tämä oli. Toki jos alkuteos on riittävän tuttu, niin tästä saa vielä enemmän irti, mutta varmaan noviisejakin viihdyttää. Kiitos te upeat tyypit!
Kuvat otin itse.
Esityksen näin ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti