Passio / Tanssiteatteri ERI 14.4.2017

Pääsiäistä voi viettää monella eri tavalla. Yksi parhaista lienee jonkun siihen aiheeseen liittyvän esityksen katsominen. Tänä vuonna pääsin katsomaan muutamien vuosien takaista Tanssiteatteri ERI:n Passiota. Tiina Lindforsin koreografioima esitys valmistui jo 2011, kun Turku vietti kulttuuripääkaupunkivuottaan. Mutta silloin sen missasin. On siis aina ihanaa, kun vanhat esitykset palaavat näyttämölle, että tämmöiset mattimyöhäisetkin kerkeävät katsomaan!

Pääsiäinen ei iske minuun uskonnollisella tasolla mitenkään, mutta onhan se tavallaan aika kiehtova noin fantasiatarinana; koko Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Raamatun kertomasta en ehkä niin paljoa muista tai tiedä, mutta musikaali Jesus Christ Superstar on paikannut hyvin pääsiäistietämystäni, tarkentaen mitä minäkin päivänä tapahtui. Kiitos vaan siis Rice & Webber!

Esityksen alussa kerrataan Jeesuksen elämää ihmetekoineen - hän parantaa sokeat, rammat ja vaivaiset ja vesikin muuttuu viiniksi. Punainen viitta vain hulmahtaa, ja Jeesus voi olla kuka vaan. Nykyajan tuulahduksen tuo punaista Pauligin pahvimukia pitelevä kerjäläisnainen, kuin suoraan nyky-Suomen kaduilta. Upeasti kankaan avulla toteutettu veden päällä kävely korostaa Jeesuksen ylimaallisuutta. Sitten siirrytäänkin opetuslasten kanssa saman pöydän ääreen syömään. Ja tarina jatkuu...

Kiinnitin jostain syystä kovasti huomiota tanssijoiden käsien liikkeisiin. Miten koko tanssijan kroppa on mukana liikkeessä, ja viimeisen silauksen sille antavat kädet, jatkeena, mutta myös ihan omana itsenäisenä osanaan. Käsiä nähdään myös varjoteatterin lailla liikkuen yhdessä kohtaa. Myös jalat saavat omia kauniita soolojaan.

Tämä tanssijaporukka venyy moneen, vaihtaen roolista toiseen lennossa. Ei voi kun silmät ymmyrkäisinä ihailla moista lahjakkuutta. Kiitos Laura Alho, Toni Laakkonen, Tiina Lindfors, James McNamara, Lassi Sairela, Eeva Soini ja vieraileva Helena Romppainen.

Valosuunnittelija Esa Kyllönen on tehnyt ihan silmiä hivelevän upeaa työtä. Valoilla rajataan tilaa sopivasti, korostetaan eri henkilöitä ja luodaan harras tunnelma. Miten Jeesuksen paikka opetuslasten ruokapöydässä on tyhjä, kuin jo tulevaa enteillen, ja vain valon korostaessa tyhjyyttä. Valot luovat yhdessä Arvo Pärtin vahvan ja samalla kuulaan musiikin kanssa aivan omanlaisensa tunnelman teokseen. Pärtin musiikki ei ole mulle mitenkään kauhean tuttua ennestään, mutta tämän dramaattisuus sopii kärsimysnäytelmän tunnelmaan hyvin, ja latinalalaiset sanatkin, vaikkeivat ilmeisesti suoraan pääsiäiseen viittaakaan. Erika Turusen puvut ovat vaaleat ja väljän liehuvat ja katseeni hakeutuu erilevyisiin lahkeisiin. Värikkäät viitat tuovat tuulahduksen jostain korruptoituneesta maailmasta. Visuaalista juhlaa koko teos alusta loppuun.

Pyövelien ruoskakohtaus, Pontius Pilatus pesemässä käsiä ihan konkreettisesti, punaiset nauhat taustalla, Judas kultarahoineen, dramaattinen ristinkanto. Lopuksi iso risti heijastaa valoa, meille nykyihmisille. Ehkä meille lopuksi jää armo ja toivo, sittenkin.

Tunnissa on siis mahdollista päästä melko lähelle lähelle harrasta pääsiäiskokemusta. Lämmin kiitos Tanssiteatteri ERI ja Tiina Lindfors - taas kerran.


Kuvien copyright Matti Kivekäs.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.