Päästiin Eevan kanssa myös Kaken kainaloon! Mitkä vatsalihakset!
Sanomattakin on selvää että hienoa oli meno lavalla näin toisellakin kertaa. Nyt erotin paremmin pieniä yksityiskohtia mitkä valitettavasti eivät viimeksi sinne ihan taakse näkyneet. Esimerkiksi alun vauhdikas gangsterikohtaus Toukon lapsuudessa sai ihan uusia ulottuvuuksia. Sarjakuvamainen ilmaisu pyssyjen BANG!-lippuineen ja koko se hieno koreografia, wau!
Lyriikoista löytyi myös uusia riimihelmiä, mitkä ensi-illan huumassa ja ekstaasissa menivät ohi, kuten vaikkapa "aika vesseli - taika pensseli" riimi ja "pyllyt myy, pyllyt myy, paremmin kuin Pikku Myy"! Musiikki oli edelleen ihanan svengaavaa ja raikasta. Mä niin toivon että tämä loistava musiikki julkaistaisiin muodossa tai toisessa myytäväksi joskus. Tätä tekisi mieli kuunnella kotona ja autoillessa. Jatkuvasti kun ei vaan kykene Turkuunkaan esitykseen sitä kuulemaan... Enkä ole toiveineni kanssa yksin! Ne rokkibiisit missä Olli Rahkonen (ja muutkin, varsinkin Mika Kujala) pääsee revittelemään, ou jee!
Kaikki esiintyjät olivat edelleen todella ilmaisuvoimaisia, notkeita ja säkenöiviä. Tietynlaista rentoutta oli tullut enskarin jälkeen lisää, ja varmuutta. Se ilo ja riemu paistoi kaikkien kasvoilta! Ehkä jotenkin erityisesti Jonas Saaren naapuripoikamainen virnistys kuvastaa parhaiten koko tämän esityksen sanomaa: kujeileva, riemuisa mutta samalla flirttaileva ja haastava. Ja ennenkaikkea viihdyttävä!
Visuaalisestihan tämä toimii upeasti, kaikki ne lavastuksen suuret linjat sekä pienet detaljit. Tietenkin esteettisesti on kiva päästä kuol... katsomaan puolialastomia nahkaan verhottuja miehiä lähietäisyydeltäkin. Varsinkin kun ne samalla laulavat ja tanssivat! Erityisesti Jonas Saari ja Tuukka Raitala olivat... WAU. Se tukkilaiskohtaus! Ja Leo Kirjonen oli aivan mykistävä Seslonki-Iidana. Mutta onhan se taas kehuttava uskomattoman lahjakasta ja taitavaa Olli Rahkosta. Kyllä tämän Touko on vaan toista maata. Miehessä piisaa karismaa ja ääntä ja lavasäteilyä ihan muille jakaa.
Sen pituinen se. Niinhän kaikki sadut ja hyvät tarinat loppuvat. Niin Toukonkin, tai Tom of Finlandin. Ja vaikka loppu on haikea (taas sain pyyhkiä silmiä), niin onneksi Toukon jumalalla on valkoisen univormun lisäksi kiiltävät saappaat! Tottakai! Ja löytyy sieltä taivaasta muutakin silmäniloa... Ja siellä saa piirtää. Onneksi loppuun on vielä varattu huikea tanssi-encore-aplodikohtaus, missä siitä pienestä liikutuksen tilasta pääsee takaisin euforiaan ja aplodeeraamaan!
Vaikka kyseessä oli matineanäytös, niin kyllä tästäkin yleisöstä väliaplodeja irtosi. Ja lopuksi taputettiin kädet hellinä koko porukka takaisin lavalle monta kertaa. Ihan todella ansaitusti. Porukka tuntui siis tykkäävän, kaikenikäiset. Meidän 15 hengen seurueemme ainakin tuntui olevan aika pähkinöinä, ja Twitterissä kävi aikamoinen pöhinä loppupäivän. Moni tuntui jo suunnittelevan seuraavia katsomiskertoja. Itsellä ainakin olisi vielä tarkoitus muutama kerta käydä...
Man himself eli Olli Rahkonen kummasti kutistuneen Kaken kanssa!
Aulassa oli muuten myös hieno pahvi-Kake, jonka ääressä yksi jos toinenkin kuvasivat itseään. Esityksen jälkeen siihen ilmestyi myös Olli Rahkonen tuttuineen, joten piti se sivustakatsojankin napata muutama... (ja sain sitten nimmarinkin!).
Teatterilla on myynnissä myös musikaalin oheistuotteita. Hieno kangaskassi vitosen, hihamerkki 3 euroa, ja kyllä vitosen hintaisessa käsiohjelmassakin riittää ihailtavaa. Tällä kertaa mukaan tarttui kassi, koska hihamerkki jo löytyi entuudestaan.
Iso kiitos Laura ja musikaaliyhdistys Eclipsis ry taas kerran hienosta iltapäivästä!
Esitysuvien copyright Otto-Ville Väätäinen, muut Pekka Sälpäkivi sekä minä itse.
Näin esityksen alennushintaisella ryhmälipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti