Frida siis oli enskarissa katsomassa tätä Teatteri Kantanäyn Homot on perheestä -esitystä. Ja piti siitä niin paljon että minulle asiaa hehkutti. Eikä tarvinnut puolta sanaakaan niin olin myyty (ei tarvinnut päästä edes Taruun sormusten herrasta astikaan). Onneksi jouluviikolle esitys sopi mun allakkaan ja kiva oli saada Frida seuraksi uusintakierrokselle. Samaan esitykseen sattui vielä bloggarikollega Linneakin!
Siis joo. Homot on perheestä on viides musiikkirevyy/kabaree tai miksi ikinä sitä haluaakin kutsua, minkä Teatteri Kantanäky toteuttaa. Samalla teemalla eli "kabaree kaikissa sateenkaaren väreissä" mennään tälläkin kertaa. Miten multa on mennyt aiemmat ohi, en tiedä. Enää koskaan ei mene yksikään, sen voin vakuuttaa. Meinaan Homot on perheestä oli järisyttävän taitavasti tehty, hysteerisen hauska ja kaikin puolin hykerryttävän ihana kokemus! Esityksiä on vielä alkuvuonnakin, kaikki loppuunmyytyjä, mutta muutama lisäesityskin on nyt saatu! Vahva suositus!
Lavalla seitsemän tyyppiä (ja pianisti/muusikko Maaria Mustakallio), jotka tarjoasivat meille huikeita versioita tutuista biiseistä ja monen monta mainiota sketsiä. Ohjauksesta vastasi Tapio Väntsi ja lavalla hurmasivat Kiisu Alén, Neko Koski, Teemu Loikas, Tiina Paananen, Marko Virtanen, Timo Väntsi ja Anna-Kaisa Väänänen. Kaikki aivan erinomaisen loistavia ja monipuolisia esiintyjiä! Koko sakki on ollut tätä käsikirjoittamassa ja puvustamassakin, eli monipuolisesti lahjakas seurue.
Kaiken teemana on perhe ja sen eri variaatiot. Ja kyllä siitä aiheesta saa monenmoista sketsiä, biisiä, hahmoa ja vaikka mitä! Muutamia sellaisiakin aspekteja mitä en ole tullut ajatelleeksikaan. Johtoajatuksena on tietysti suvaitsevaisuus. Jos jotain negatiivista esityksestä pitää keksimällä keksiä niin musiikkia olisi voinut olla vielä enemmänkin.
Hannu-setä (Timo Väntsi) ja veljenpoika (Marko Virtanen) drinksuilla
Saimme seurata sympaattisen Hannu-sedän ekaa ulkomaanmatkaa. 64-vuotiaan Hannun piti odottaa kaapistatuloaan, kunnes äiti vihdoin 105-vuotiaana kuolee... (äiti on muuten todella hersyvä hahmo). On myös kaksi vanhempaa rouvaa, jotka uimahallissa katselevat miehiä. Siellä on musikaalihomo Marco, taidehomo Jorma, homoisä Jani jne. Entäpä sitten naispari jonka lapsi tarvitsee erilaisia valtion hankkeita, kuten vaikkapa MiMa (Miehen Malli). Spermakoira tullissa nuuskimassa lesboparien tilaamia lasteja. Tai mimmoisia ovat omaiset, kun vuodesta 1977 asti yhdessä olleen miesparin toinen puoli kuolee - ja miten he lopulta saavat pitkän nenän! Naisten hedelmöitys- ja lisääntymisasioista on saatu aikaan paljon hupia, mm. aivan mainio Lentävä kalakukko-versio uusilla sanoilla ja hienosti esitettynä!
Ja entäpä sitten perheellisten vs sinkkujen kesälomasäädöt työpaikoilla! "Kun sulla on perhe niin narsismi katoaa". Mulla hieman silmät muuten kostuu tässä vaiheessa kun tyyppi kertoo ketä kuuluu hänen perheeseensä. Myös Sound of Music -biisi Do Re Mi toimii suomeksi fetismiversiona. Loreenan euroviisubiisi Euforia saa kokonaan uuden tulkinnan Dysforia-nimisenä. Ja tukuttain muita juttuja. Kaikki eivät toki saa ulvomaan naurusta, vaan herkistävät muilla tavoilla. Mutta esityksen päätarkoitus lienee viihdyttää - ja siinä onnistutaan paremmin kuin hyvin.
Do Re Mi Marian ja lasten uudelleentulkitsemana
Ehkä kuiteskin hauskoin juttu allekirjoittaneelle oli se seikkailu missä esiintyivät Kulli Peppuli, kaverinsa Glamwise Kanki sekä velho Gaydalf, yksinäinen kruisaaja Analgorn, ja omituinen hyypiö Runkku. Arvannettekin mikä juttu tämä oli? Nyt vietiin vaan penisrengasta tuhottavaksi Yksisilmäiselle Vuorelle ja jatkuvasti kiimainen silmä tarkkailee matkaa.. Runkku sihisee "sssse on meidän penisrengasssss". Oikeasti, nauruun kuoleminen oli toooooosi lähellä.
Tottakai kieli oli roisia (hei, siksipä esitys onkin ravintolassa eli K18) ja välillä vähän överiäkin. Pitkäkin tämä oli, yli 2,5 tuntia, mutta ei tosiaankaan tuntunut pitkältä. Poskilihaksiin sattui nauramisesta vielä seuraavanakin päivänä. Miten tää porukka onkin oivaltanut näin monta hyvää juttua!
Kuten sanottua, minut nähdään jatkossakin Kantanäyn esityksissä! Tee siis itsellesi palvelus ja suuntaa Turkuun. Lisäesityksiin saa vielä lippuja. Ravintola Suxes on pieni paikka, joten lavakin on pikkiriikkinen. Hyvin siellä mahtuu silti kaiken vetämään. Tunnelma on kohdillaan eli katossa alusta loppuun. Paikan ainoa miinus on vessojen tulviminen, en tiedä saatiinko ongelmaa fiksattua.
Valokuvien copyright Ami Koiranen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti