Laura, minä, Siiri ja Mari enskaritunnelmissa
Muutama asia tästä Tiina Puumalaisen ohjaamasta Cabaret'sta nousee ylitse muiden.
Ensinnäkin upea, upea, upea lavastus a'la Teppo Järvinen. Taustalla oleva iso kellotaulu, jonka valvovan silmän alla kaikki toiminta tapahtuu. Jättimäiset sivuelementit. Eteen liukuvat huone-rakennelmat. Pikkiriikkinen junavaunuosasto. Fräulein Schneiderin vuokra-asuntokompleksi portaikkoineen. Ja ennenkaikkea Herr Schultzin ihastuttava art deco-henkinen vihanneskauppa! Mikä taideteos. Oikea namunen. Isot aplodit todella kauniista lavastuksesta!
Toisekseen Juha Haapasalon valosuunnittelu. Miten kauniisti siniset valot hehkuvat ja siivilöityvät rakennelmien läpi. Ja miten Sally Bowlesin laulaessa portailla ne hehkuvat punaisen ja kullan sävyissä, Lattialla oleva nouseva neliö on valaistu pienemmillä ruuduilla. Siihen tulee milloin swastika-kuviota ja milloin mitäkin. Kaikenkaikkiaan valaistus on nyt ihan kohdillaan. Niin ja ensimmäisen näytöksen päättävät SS-tulikaiteet, huh ja vau!
Kohdillaan on myös näytelmän miehitys. Nimittäin jokainen tyyppi oli paikallaan roolissa. Emmi Kaislakari on kuulunut mun suosikkeihini TTT:llä jo tovin, ja taas kerran hän tekee ihan älyttömän hienon roolin! Emmin ääni on vaan ihan huikea. Tämän Sally Bowles on bimbo ja herkkä ja kova ja kaikkea yhtäaikaa. Juha-Matti Koskela on toinen joka vaan paranee näytelmästä toiseen. Nyt Clifford Bradshaw'n roolissa. Sitäpaitsi se parta sopii! Niin ja Kaislakari-Koskela duetot soivat kauniisti yhteen. Sitä en tiedä onko heidän välillä kamalasti kipinää, siis voisiko tämä Sally retkahtaa tähän Cliffiin, ihan aikuisten oikeasti. Miksi Cliff, joka selkeästi tuntee enemmän vetoa miehiin, yhtäkkiä haluaa perustaa perheen Sallyn kanssa?
Ja täytyy kehua myös MC-Antti Langia - ihan vallan erinomainen ja hulvaton roolisuoritus. Tyrkky, tarkkaileva, tyylikäs ja hieman överi. Auvo Vihro on aina hyvä, ihan joka roolissa, ja nyt hän on samaan aikaan Saksaan kovin luottavainen, ja sosiaalisesti hieman kömpelö hedelmäkauppias Herr Schultz. Kömpelö ainakin naisten kanssa, sillä Saksan tilanne vaikuttaa myös hänen suhteeseensa Fräulein Schneiderin (ihastuttava Jaana Oravisto) kanssa. Pidin kovasti myös Heidi Kiviharjusta kevytkenkäisenä merimiesten ystävänä Fräulein Kostina. Sitten on vielä Tuukka Huttunen, aina luotettavan loistavana. Nyt tuplaroolissa, natsiupseeri Ernst Ludwigina ja kit Kat Clubin omistaja-Maxina. Kuten sanottu: ei heikkoa lenkkiä!
Upeat joukkokohtaukset ja kaikki muutkin Osku Heiskasen koreografiat olivat tosi lennokkaita ja näyttäviä. Vauhtia, heittoja, notkeita jalkoja, sorjia sääriä ja letkeitä lanteita. Varsinkin toisen näytöksen aloittava Kick Line jätti minut likipitäen haukkomaan henkeäni. Erikseen kyllä pitää sanoa että Antti Langin muuvit olivat ihan toista maata! Ja sellasia hienoja swastikaeleitä käsillä. Muutenkin tämä 16-henkinen ensemble oli kaunista katsottavaa. Erityisesti mieleen jäivät upean sekapukuiset Victor (Jasper Leppänen) ja Bobby (Konsta Reuter). Ja kuunneltavaa myös! Tarttee myös kehua svengaavaa 8-henkistä bändiä kapellimestari Pekka Siistosen johdolla.
Pidin myös Jukka Virtasen näppäristä laulujen käännöksistä; muutenhan suomennos oli Esko Elstelän käsialaa (eikä varmaan huonoa sekään). Ja hei, upeat meikit (kiitos Emmi Puukka ja Tiina Ryynänen) - varsinkin MC:llä
Mutta jotenkin tämä jäi hieman vaisuksi, tai ei lähtenyt lentoon. En oikein tiedä miksi. Periaatteessa palikat olivat kunnossa, mutta jotenkin vain... Oliko yritystä liikaa? Vai olisiko ollut ongelma ohjauksessa? Puvut (myös Teppo Järvisen käsialaa) olivat pääsääntöisesti hienot, mutta jäin kaipaamaan enempi röyhelöä, pitsiä, höyheniä, jotain sellaista luksusta Kit Katin työntekijöihin. Pornokaupan ryöstäminenkään ei ehkä ihan ollut se ratkaisu, vaikka aika ilmeistähän se oli. Onhan noissa puvuissa silmäniloa. Lisäksi Sally Bowlesin puvut olisivat voineet olla vieläkin räväkämpiä, seksikkäämpiä.
En tiedä olisiko natsiviitteitä ollut sittenkin hieman liikaa hetkittäin? Jopa esiripun nouseminen ja laskeminen oli säestetty ketjujen kitinällä. Kai yleisö ilman alleviivaustakin ymmärsi että tässä eletään Berliinissä aikaa, jolloin natsit pääsevät valtaan? Mutta sitten taas: saksankielen sanat, lauseet ja jutut ovat varsin toimivia (ja hyvin äännettyjäkin, taas erityisesti kehuja Antti Langin MC:lle!).
Esityksessä muuten tupakoitiin jatkuvasti, ja ajankuvaahan se. Mutta yrttisavukkeiden käry oli niin vahva, että aluksi luulin teatterin palavan tai jonkun sähkölaitteen kärähtäneen, sen verran voimakasta oli haju. Ensimmäinen näytös oli muuten tosi pitkä; toinen taas sitten vastineeksi melko lyhkönen. kokonaiskestoa oli varttia vajaa kolme tuntia - onneksi TTT:n suuren näyttämön penkit ovat mukavat!
Olihan tämä taas teemoiltaan kumman ajankohtainen, kun tämä maailma on niin vinksahtanut radaltaan. Silloin meno voi äityä aika villiksi, muuallakin kuin pahamaineisessa klubissa.
Katsomossa nähtiin todellista Tampereen (ja muun Suomen) näyttelijäkaartin kuka-kukin-on osastoa.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Kuvien copyright Teppo Järvinen
Toisekseen Juha Haapasalon valosuunnittelu. Miten kauniisti siniset valot hehkuvat ja siivilöityvät rakennelmien läpi. Ja miten Sally Bowlesin laulaessa portailla ne hehkuvat punaisen ja kullan sävyissä, Lattialla oleva nouseva neliö on valaistu pienemmillä ruuduilla. Siihen tulee milloin swastika-kuviota ja milloin mitäkin. Kaikenkaikkiaan valaistus on nyt ihan kohdillaan. Niin ja ensimmäisen näytöksen päättävät SS-tulikaiteet, huh ja vau!
Kohdillaan on myös näytelmän miehitys. Nimittäin jokainen tyyppi oli paikallaan roolissa. Emmi Kaislakari on kuulunut mun suosikkeihini TTT:llä jo tovin, ja taas kerran hän tekee ihan älyttömän hienon roolin! Emmin ääni on vaan ihan huikea. Tämän Sally Bowles on bimbo ja herkkä ja kova ja kaikkea yhtäaikaa. Juha-Matti Koskela on toinen joka vaan paranee näytelmästä toiseen. Nyt Clifford Bradshaw'n roolissa. Sitäpaitsi se parta sopii! Niin ja Kaislakari-Koskela duetot soivat kauniisti yhteen. Sitä en tiedä onko heidän välillä kamalasti kipinää, siis voisiko tämä Sally retkahtaa tähän Cliffiin, ihan aikuisten oikeasti. Miksi Cliff, joka selkeästi tuntee enemmän vetoa miehiin, yhtäkkiä haluaa perustaa perheen Sallyn kanssa?
Ja täytyy kehua myös MC-Antti Langia - ihan vallan erinomainen ja hulvaton roolisuoritus. Tyrkky, tarkkaileva, tyylikäs ja hieman överi. Auvo Vihro on aina hyvä, ihan joka roolissa, ja nyt hän on samaan aikaan Saksaan kovin luottavainen, ja sosiaalisesti hieman kömpelö hedelmäkauppias Herr Schultz. Kömpelö ainakin naisten kanssa, sillä Saksan tilanne vaikuttaa myös hänen suhteeseensa Fräulein Schneiderin (ihastuttava Jaana Oravisto) kanssa. Pidin kovasti myös Heidi Kiviharjusta kevytkenkäisenä merimiesten ystävänä Fräulein Kostina. Sitten on vielä Tuukka Huttunen, aina luotettavan loistavana. Nyt tuplaroolissa, natsiupseeri Ernst Ludwigina ja kit Kat Clubin omistaja-Maxina. Kuten sanottu: ei heikkoa lenkkiä!
Upeat joukkokohtaukset ja kaikki muutkin Osku Heiskasen koreografiat olivat tosi lennokkaita ja näyttäviä. Vauhtia, heittoja, notkeita jalkoja, sorjia sääriä ja letkeitä lanteita. Varsinkin toisen näytöksen aloittava Kick Line jätti minut likipitäen haukkomaan henkeäni. Erikseen kyllä pitää sanoa että Antti Langin muuvit olivat ihan toista maata! Ja sellasia hienoja swastikaeleitä käsillä. Muutenkin tämä 16-henkinen ensemble oli kaunista katsottavaa. Erityisesti mieleen jäivät upean sekapukuiset Victor (Jasper Leppänen) ja Bobby (Konsta Reuter). Ja kuunneltavaa myös! Tarttee myös kehua svengaavaa 8-henkistä bändiä kapellimestari Pekka Siistosen johdolla.
Pidin myös Jukka Virtasen näppäristä laulujen käännöksistä; muutenhan suomennos oli Esko Elstelän käsialaa (eikä varmaan huonoa sekään). Ja hei, upeat meikit (kiitos Emmi Puukka ja Tiina Ryynänen) - varsinkin MC:llä
Mutta jotenkin tämä jäi hieman vaisuksi, tai ei lähtenyt lentoon. En oikein tiedä miksi. Periaatteessa palikat olivat kunnossa, mutta jotenkin vain... Oliko yritystä liikaa? Vai olisiko ollut ongelma ohjauksessa? Puvut (myös Teppo Järvisen käsialaa) olivat pääsääntöisesti hienot, mutta jäin kaipaamaan enempi röyhelöä, pitsiä, höyheniä, jotain sellaista luksusta Kit Katin työntekijöihin. Pornokaupan ryöstäminenkään ei ehkä ihan ollut se ratkaisu, vaikka aika ilmeistähän se oli. Onhan noissa puvuissa silmäniloa. Lisäksi Sally Bowlesin puvut olisivat voineet olla vieläkin räväkämpiä, seksikkäämpiä.
Esityksessä muuten tupakoitiin jatkuvasti, ja ajankuvaahan se. Mutta yrttisavukkeiden käry oli niin vahva, että aluksi luulin teatterin palavan tai jonkun sähkölaitteen kärähtäneen, sen verran voimakasta oli haju. Ensimmäinen näytös oli muuten tosi pitkä; toinen taas sitten vastineeksi melko lyhkönen. kokonaiskestoa oli varttia vajaa kolme tuntia - onneksi TTT:n suuren näyttämön penkit ovat mukavat!
Olihan tämä taas teemoiltaan kumman ajankohtainen, kun tämä maailma on niin vinksahtanut radaltaan. Silloin meno voi äityä aika villiksi, muuallakin kuin pahamaineisessa klubissa.
Katsomossa nähtiin todellista Tampereen (ja muun Suomen) näyttelijäkaartin kuka-kukin-on osastoa.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Kuvien copyright Teppo Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti