Komisario kaasuttelee kantaesitykseen 2017!

Toissapäivänä tuli sähköpostia. Siinä ei sinällään ole mitään uutta tai yllättävää, koska niitähän tulee joka päivä. Ja melkein joka päivä joltain teatteriltakin postia. Mutta:

"Tämä paljastus ei jätä ketään kylmäksi. Tampereen Komediateatteri kutsuu lehdistön edustajat kesän 2017 yllätysensi-illan julkistustilaisuuteen".

Hmm... mielenkiintoista! Juuri kun Komediateatterin tämän kesän näytelmä on saatu ensi-iltaan, niin jo uutta uutista pukkaa. Ei siinä muu auttanut kun lähteä katsastamaan paikan päälle, mikä tämä historiallinen ja suorastaan sensaatiomainen spektaakkeli olisi!

Teatterinjohtaja Panu Raipia alkaa kertomaan tarinaa, miten hän on neljäntoista vuoden ajan koittanut saada tätä teosta näyttämölle, ja miten se nyt vihdoin ja viimein onnistui. Kuulemma alkuperäisteos on meille kaikille tuttu, ja meillä kaikilla on lämmin suhde tekijään. Mielessäni kelasin: Linna, Päätalo, Waltari, mitä näitä nyt on. Kirjailijan pääteos on käännetty 41 kielelle.

   

Tadaa: Mika Waltarin Kuka murhasi rouva Skrofin? tai paremminkin: Kaasua, komisario Palmu! Ei ainoastaan Suomen, vaan myös koko maailman kantaesitys!

Ja samantien sisään purjehtii mies, joka ei liiemmälti esittelyjä kaipaa. Ilmielävä komisario Palmuhan se siinä! Pari sekuntia kestää kelata että hetkinen, kukas tuossa on. Kappas, sehän on Esko Roine.

Luvassa on dekkarikomedia, ja toki tarina mikä lienee kaikille suomalaisille tuttu. Jossei kirjasta, niin ainakin siitä tehdystä erinomaisesta elokuvasta. Kaikki tietävät Joel Rinteen komisario Palmun. Mutta Esko Roine tekee roolistaan ihan omannäköisensä, tietenkin. Tosin hän lupasi, ettei aio katsoa elokuvia uudelleen, ainakaan ennen kuin lukee näytelmäsovituksen. Elokuva on kuitenkin ihan eri kuin teatteri, ja toki muutenkin.

Kirjailija ja ohjaaja Joel Elstelä dramatisoi isoisänsä kirjan, ja ohjaa sen yhdessä Panu Raipian kanssa. Tämä on Elstelän ensimmäinen ohjaajavierailu Komediateatteriin. Pyörönäyttämöstä hän on ilahtunut, koska se helpottaa tekstin sovitustyötä, ja mahdollistaa nopeita kohtausten vaihtoja.

  

Miksi teatteriversiota on sitten jouduttu odottamaan näin kauan? Oikeudet omisti Mika Waltarin tytär Satu, joka aina sanoi, että jos Mika olisi halunnut tämän näytelmäksi, hän olisi tehnyt sen itse. Mutta kun Satusta aika jätti reilut kaksi vuotta sitten, päätti perikunta ajan olevan nyt kypsä tuomaan tämä isoisän mestariteos teatteriinkin. Ja se on meidän katsojien onni!

Kirja ilmestyi alunperin 1939, ja leffaversio vuonna 1963, mutta nyt mennään lavastuksen ja puvustuksen puolella takaisin sinne vuoteen 1939. Puvustaja Kaisa Loponen on tästä innoissaan, koska tuo aika on aika herkullista lähteä luomaan. Lavastuksesta vastaa Oskari Löytönen.

Muita näyttelijöitä kerrotaan sitten loppukesällä/alkusyksyllä, kunhan saadaan vähän valmiimpi käsikirjoitus syynättäväksi. Kirjahan on täynnä herkullisia henkilöhahmoja; erityisesti odotan Kokin ja Virran rooliutuksia.

Kyllä tätä kelpaa odotella, ensi-ilta on 8.6. sitten! Niin ja lipunmyynti on kuulemma jo alkanut.


Kuvien copyright minä itse.