Cirkon normaalikatsomo (penkit toisessa päässä, nousevasti) oli purettu kokonaan ja tilalle oli loihdittu pöytäryhmiä tuoleineen, himmeä valaistus, baaritiski nurkassa ja hämyisä yökerhotunnelma. Katosta riippui erilaisia akrobatiavälineitä. Aniharvoin missään esityksissä nautin virvokkeita tai väliaikatarjoiluita, mutta nyt en voinut vastustaa kiusausta juoda pullo luomuverigreippilonkeroa. Se yökerhotunnelma vissiin villitsi. Olin lisäksi niin hyvissä ajoin paikalla, että sain todella hyvän paikan. Myöhemmin pöytäseurakseni sain sirkusalan ihmisiä, ja heistä yhden kanssa kävimme kiinnostavia keskusteluja, sirkuksesta lähinnä, tottakai (kiitos vaan Martina!).
Tämä miljöö oli ihan juurikin passeli Aino Vennan lumoavalle musiikille. Säestäjänä oli kontrabasson varressa Erik Michelsen, ja Aino soitti itse kitaraa. Ja lauloi tietenkin. Mulle on muutaman vuoden aikana kehuttu tätä artistia, mutta ei ole ollut tilaisuutta tutustua livenä. Tämän illan jälkeen musta tuli fani, kertalaakista. Kaunista, herkkää, monipuolista, ja sellaista musiikkia mikä menee luihin ja ytimiin. Musiikki säesti hienosti Ilona Jäntin kaunista taiturointia yläilmoissa. Oli se sitten köysillä kiipeilyä, seinällä roikkumista tai rengastrapetsilla kieppumista. Katsojankin henki meinaa salpautua näitä kuvioita katsellessa. Kaunista ja kevyen näköistä. Balettia ilmassa. Miten samanaikaisesti jäsenet voivat olla keitettyä spagettia ja terästä?
Musiikki vaihteli sensuellista nopeampiin rytmeihin, ja ilma-akrobatia noudatti samoja polkuja, samassa tahdissa. Välillä Aino siirtyi lavalta kotoiseen nojatuolinurkkaukseen ja soitti siinä jalkalampun valossa. Kuulimme laulua myös ranskaksi, ja portugaliksi (?). Hopeinen kaunis paljettipuku laahuksineen kruunasi kauneuden.
Esitys loppui Ilonan katon valoköysissä kiipeilyyn ja "sähköiskun" saamiseen. Valot räpsivät ja sammuvat, ja sirkustaiteilija Jäntti ja sinne yläilmoihin roikkumaan. WAU!
Tämä oli Elämys, ihan isolla E:llä. Se kokonaisuus pelasi hienosti yhteen ja sopi yökerhofiilikseen mallikkaasti. Lisää tämmöistä! Ihmisiä, jotka siemailivat pöydissään kuohuviiniä ja napostelivat pieniä huikopaloja. Samalla sai kaikille aisteille nautintoa. Ihan parasta. Oli vielä kiva kun pääsin henkilökohtaisesti sanomaan kiitokset illan naistähdille.
Niin, ja Kauri Klemelä vastasi kauniista valoista.
Aino Vennan sivuilla mm. tulevat keikat ja Ilona Jäntin löytää Ilmatilan sivuilta.
Rengastrapetsikuvan copyright Kimmo Metsäranta, muut omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti