Homo! / Kaarinan nuorisoteatteri 27.5.2016

Yksi viime vuosien parhaimmista kotimaisista musiikkipitoisista uutuusnäytelmistä oli eittämättä Kansallisteatterissa vuonna 2011 ensi-iltansa saanut Pirkko Saision & Jussi Tuurnan HOMO! - Outojen ooppera. Siitä levytetty CD on soinut sen jälkeen todella ahkerasti stereoissani. Pidin tarinasta, pidin musiikista, pidin oikeastaan ihan kaikesta siinä.

Ja kun kuulin että Kaarinan Nuorisoteatteri on tekemässä siitä esitystä, hurraa! Valitettavasti oma allakka oli tässä vaiheessa jo niin täynnä, että ehdin katsomaan vasta viimeisenä viikonlopulla 27.5. Mutta parempi silloin kuin ei ollenkaan. Oli meinaan hurjaa energiaa lavalla. Tämän tuotannon ei tarvinnut lainkaan hävetä ammatilaisten vetämille esityksille, ei missään mielessä.

Tietenkin puitteet ovat hieman toista kuin Kansallisteatterilla, mutta se ei haitannut millään muotoa. Vanhan puutalon katsomoon sulloutui kamalan paljon porukkaa tilaan nähden, ja siellä istuttiin toisten polvet suissa ja kyynärpäät kyljissä, ja oli hirveän kuuma. Mutta kuumaa oli meno siinä meidän edessäkin. Nelihenkinen huippuhyvä bändi osallistui aktiivisesti näytelmän menoon hypäten sujuvasti rooleihin lavalle, ja taas takaisin soittamaan.

Kaikki esiintyjät olivat loistavia laulajia ja esiintyjiä noin muutenkin. Jotenkin tämä tulkinta hieman erilaisena, tiivistettynä (useallakin eri tavalla) avasi tekstiä & juonta mulle vielä enemmän auki, vaikka HOMOn pari kertaa Kansiksessa näinkin. Tai toinen kerta oli kyllä Teatterikesässä. Paljon henkilöhahmoja oli jätetty pois, mutta kokonaisuutena tämä oli tiivis ja toimiva. Jotkut tulkinnat saivat itseni hykertelemään, toiset melkein itkemään, ja toiset taas nauraa hohottamaan. Välillä mentiin överiksi, välillä jonnekin ihan muualle.

  

Pakko kehua tiivistä ja tarkkaa ohjaamista (kiitos Heini Vahtera!). Minea Lehtisen puvustuksetkin olivat sopivan paljastavia ja näyttäviä. ja mustavalkoista symboliikkaa tarjoavia (Hellevin musta, omatunnon valkea, Moritzin pinkit Converset ja Rebekan siniset jne.). Vaikka tila on pieni, se oli hyödynnetty hyvin. Myös pihapiiriä - lopuksi näyttämö laajentui ulos luontoon! Mainiota! Lavastus muutenkin mustavalkoisine kaapinovineen toimi. Kaappeja, kaappeja, joista pääsee kätevästi ulos, ja jotka lopuksi avataan apposen auki!

Vaikka kaikki tyypit olivat ihan helmiä, niin pakko nosta esiin upeasti laulava Iina Hakanen (Hellevin omatunto), topakka ja loistava Vehka Liimatainen (Hellevi Teräs) ja herkän sielukas Antti Saarikallio (Moritz) - ja mitkä tanssimuuvit Moritzilla! Lisäksi Roosa Lumme (Rebekka) siirtyi hienosti tunnetilasta toiseen, mahtavaa! Myös Niko Santanen (Atik) oli huikea! Kyllä yhdellätoista esiintyjälläkin saa laatuteatteria aikaan.

Koko bändiä jo kehuinkin, mutta heistä erityisen suuren vaikutuksen teki Antti Ainola (jota saa myös kiittää musiikin erinomaisesta sovituksesta), ja tämän hienot näyttelijäsuoritukset Stalinista alkaen - ja erittäin heittäytyvä soitto. Ja huilua soittava Shakespeare (Kaarlo Forsman)!

Yleisö oli valtaosin aika nuorta iältään, ja hetkittäinen kikatus sen mukaista. Mutta ei se sinällään nyt ärsyttänyt niinkuin olisi voinut. Tunnelma oli katossa ja fiilis kohdallaan, niin yleisöllä kuin esiintyjilläkin. Suvaitsevaisuus oli käsin kosketeltavaa. Homon musiikki on ihanan monipuolista ja nämä sovitukset toimivat.

Lisäksi kahvilassa oli loistavan laaja pullavalikoima väliajalla (pakko oli ottaa, kun hintakin oli kohdillaan, vaikka yleensä en väliaikatarjoiluja nautikaan).

Tämä oli ensimmäinen vierailuni KaNuTe:n esityksiin, mutta ei taatusti viimeinen! Mukava, rento ilmapiiri ja todella lahjakkaita ja innokkaita esiintyjiä! Kiitos koko porukka.


Kuvien copyright Kaarinan Nuorisoteatteri, paitsi julistekuva oma