Tukholmaan asti piti mennä tätä katsomaan! No ei suinkaan, vaan tämä tuli vähän niinkuin ylimääräisenä juttuna ohjelmistoon. Koska olin kuitenkin menossa katsomaan Hedwig and the Angry Inchiä, niin sitä tuli tuumattua, että samallahan sitä menisi katsomaan tätä balettiakin kun kerran Tukholmassa on. Ja kun olikin oikeastaan aika edullistä lentää mennen tullen. Yöpymispaikka oli vanha tuttu Skanstulls Vandrarhem, jota voin suositella kaikille enemmän kuin lämpimästi.
Olen tämän Christopher Wheeldonin koreografioiman Alice's Adventures in Wonderland -baletin nähnyt DVD:ltä. Juurikin saman version, sillä se oli siirretty Tukholman Kuninkaallisen Balettiin sellaisenaan. Siis puvustus, lavastus, kaikki oli kopiota Royal Ballet'n muutaman vuoden takaisesta versiosta, mistä tuo taltiointikin on (2011). Replica-versio siis, kai balettienkin osalta voidaan sellaisesta puhua?
Joby Talbotin musiikki on kauhean monipuolista ja hupsuttelevaa. Musta tää toimii tosi hyvin niin lapsille kuin aikusillekin. Ja sehän on aina erinomaista. Kiitos siitä osittain kuuluu myös ohjaaja Nathan Brockille. Yllättävän vähän lapsikatsojia kuitenkin oli nyt. Sen sijaan englantia puhuvia katsojia tuntui olevan tosi paljon.
No jokatapauksessa. Elämäni ensimmäinen vierailu kauniiseen Kungliga Operan -taloon. Ja oli se hieno, herranjestas! Oli kultaa ja oli punaista ja samettia ja silkkiä ja ties vaikka mitä. Tältähän sen oopperatalon kuuluu näyttää. Siis perinteisen, kyllähä Helsingin oopperatalokin hieno on, mutta hyvin eri tavalla. Ja mitkä näköalat! Tänne haluan tulla uudelleen...
Alice I Underlandet -balettikin oli vallan hieno. Näin livenä toki hienompi kun televisioruudulta. Visuaalisuus ja nerokkaat lavastusjutut ja -jipot ovat varmaan se mieleenpainuvin asia. Ja puvut! Bob Crowley vastasi niistä kaikista. Tässä oli nukkeja ja magiaa ja temppuja ja projisointeja ja vaikka mitä! Ne visuaaliset kikat olivat kyllä hienoja, ja hetkittäin tuntui että jääkö tanssi niiden varjoon kokonaan. Kaikin puolin värikäs ja vauhdikas esitys.
Mutta kyllä tässä hienoja tanssikuvioitakin oli, ei sillä. Alicen nimiroolissa tanssi Mayumi Yamaguchi. Samainen nainen muuten palkittiin esityksen lopuksi, kun hänet valittiin Baletin vuoden tanssijaksi ja kukitettiin heti siinä.
Herttasotilaan/Jackin roolissa tanssi Dmitry Zagrebin, oikein hyvä hänkin. Mutta jotenkin Valkoinen Kani/Lewis Carroll eli Dawid Kupinski iski muhun tyylillään. Pascal Jansson oli myös oikein mainio Kreivittären roolissa. Nadja Sellrup oli hyytävän tyly Herttakuningatar.
Liisa seuraa kania koloon ja seikkailee sitten mitä eriskummallisissa paikoissa ja tapaa kaikenlaista ihmetyyppiä. No se Valkoinen Kani tietty, ja Hullu Hatuntekijä ja Herttakuningatar kuninkaineen ja sotilaineen, Irvikissan ja kaikki. Tykkäsin kun tässä oli se Lewis Carroll-hahmo myös mukana, punaisine laseineen, muuttuen Valkoiseksi Kaniksi, ja lopulta taas takasin mieheksi...
Irvikissa oli toteutettu hienosti, monesta eri "palasta" runko ja mustapukuiset nukettajat liikuttivat sitä sulavasti. Alicen aivastaessa palat hajosivat ja koko kissa joutui järjestäytymään uudelleen. Teurastamo oli aika karmaiseva paikka asukkaineen ja lihamyllyineen. Flamingoilla ja siileillä pelattava krokettimatsi oli hauska. Siileinä oli pieniä balettikoululaisia, kuten myös flamingomailoina.
Kolmituntisena tässäkin oli 2 x 25 minuutin väliaikaa. Kerkesi hyvin kiertelemään talossa ja ojentelemaan jalkojaan. Vaikka paikat 2. parven eturivissä olivatkin melkoisen hyvät. Naisten vessastakin oli hulppea näköala, ja jostain syystä jättikokoinen ikkuna oli apposen auki. Eikä mitään ristikkoa tai muuta putoamisestettä. Hui!
Noilla kummankin maan kuninkaallisen oopperan/baletin sivuilla on haastatteluja ja juonikuvauksetkin. Linkit niihin oli tuolla jutun alussa. Ja on muuten aika maagista että on oma illuusiokonsultti esityksellä, tässä tapauksessa Paul Kieve.
Esityskuvien copyright Karl Thorborg, muut omia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti