Punainen viiva sai ensi-iltansa tammikuun lopulla ja on sittemmin kiertänyt pienimuotoisesti Suomea. Osuin katsomaan Riihimäen teatterille viimeiseen esitykseen siellä. Tai alunperin piti mennä katsomaan seuraavalla viikolla Helsinkiin, mutta tämä osui näppärästi yhteen Riihimäen teatterin keskustelutilaisuuden kanssa, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Kun on tarpeeksi lahjakkaat tyypit lavalla, niin lavasteiksi ei tarvita muuta kun punainen verho (minkä takana on hyvä säilyttää kaikkea rekvisiittaa ja käyttää verhoja muutenkin osana esitystä). Nämä superlahjakkuudet tuovat sellaista henkeä ja menoa lavalle että katsomossa hykerrellään ja hohotetaan ihan antaumuksella. Mike (Tuukka Vasama) loihtii välillä haitaristaan sulosävelmiä siinä missä Zin (Timo Ruuskanen) vetelee kitaralla kuvioita. Biisivalikoimaa löytyy, ja aika hyvin niin Iggy Pop, Nirvana, Manic Street Preachers, Alanis Morrisette, Sheryl Crow ja Lou Reed istuvat Ilmari Kiannon maisemiin, tuonne Kainuun nälkämaille.
Seuraamme Topin ja Riikan ankeaa elämää lapsikatraansa kanssa Korpiloukon mökissä 1900-luvun alussa, kun Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit lähestyvät ja kansalaisia agiteerataan vetämään äänestyslappuun punainen viiva. Romppasetkin hiihtelevät kirkolle kokouksiin ja kuuntelemaan poliittisia puheita. Elo on surkeaa ja kurjaa, mutta parempia oloja luvataan kaikille, jos vain äänestää oikein.
Tässä ollaan ihan suomalaisuuden ytimessä, kuten herrat Mike ja Zin toteavat! Yleisölle kerrotaan taustoja Ilmari Kiannosta. Sellainen leppoisa jutustelutyyli ja yleisön mukaan ottaminen säilyi koko illan ajan. Ja yleisö sai toimia saunakohtauksessa sihisevänä kiukaana! Oli kotoisa olo, kuin oltaisiin oltu kaikki yhtä suurta perhettä. Yleisö saa myös lopussa äänestää ketkä perheen lapsista kuolevat, mikäs sen hauskempaa ja yhteisöllisempää :-)
Talle ja minä sekä pahvi-Zin väliajalla
Mike ja Zin sanailevat Topina ja Riikana kuin vanha pariskunta, heh, yllättäen. Opin paljon uutta Ilmari Kiannostakin, esimerkiksi miten hyvin hän ymmärsi nimien merkityksen! Aatelkaa nyt, miten upeita lastennimiäänkin: Otso Tähtivalo ja Sorjo Uolevi Sotaprinssi!
Välillä ollaan torakoita, sitten taas seurataan Topin ja Riikan puuhia. Esityksen punainen lanka (hah hah) ei huku kuiteskaan, siis se että romaanin juoni etenee kaikista sivupoluistaan huolimatta, liki lineaarisesti. Mä olen ihan haltioissani musiikista, ja miten nää miehet laulavat loistavasti yhteen ja soittavat niin hienosti! Kyllä haitari ja kitara on oikein toimiva yhdistelmä. Ja hienoa kun Zinillä on luusliden lisäksi luu-pperi :-)
Punainen viiva kannattaa nähdä ihan jo vaikka pelkästään Eeppisen Kursailukohtauksen takia!! Mike on ihan mestarikursailija. "Älä kehtaa" on tyypillistä kainuulaista hellyyttä. Ja Zin luki kaksi kertaa Kalevalan läpi Kuppari-Kaisan tulkintaa varten! Toineen eeppinen kohtaus on suomalaisen tapakulttuurin kiteytymä, mistä maahanmuuttajienkin kannattaisi ottaa oppia: kun kaksi naista kohtaavat! Ja tarttee sanoa että parempaa Suomi-neidon imitaatiota en ole kuunaan nähnyt kuin Zinin tulkinta aiheesta (tämä osaa myös synnyttää). Ja turha sanoa että vihapuhe olisi joku uusi keksintö; sehän on suorastaan suomalaista kansanperinnettä.
Ja hei, se miten "hiljattain tähtipölyksi muuttunut David Bowie" saadaan ujutettua mukaan esitykseen - siitä bonuspisteet.
Ja hei, mä pääsin Miken ja Zinen kainaloonkin!!
Ohjauksesta vastasi taiturimainen Otso Kautto ja tekstin oli koko työryhmä kursinut kokoon.
Kai tälle esitykselle tarttee antaa luomumango tai hunajameloni, koska ne tulikin jo illan aikana mainittua!
Menkää katsomaan, esitykset jatkuvat vielä ensi vuonnakin. Suorastaan pakotan teidät kaikki katsomaan tämän helmen!
Vieläkin ihan fiiliksissä.
Lisään tähän vielä pienen videopätkälinkin, kun Mike ja Zini olivat vierailemassa Ylen aamutv:ssä 20.1.2016. Siitä saa pienen käsityksen!
Valokuvien copyright Tero Ahonen, paitsi Talle otti kuvan minusta herrojen kanssa, ja itse otin kuvan meistä pahvi-Zinin kanssa.
Näin esityksen ilmaiseksi - Kiitos Riihimäen teatteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti