En ole
koskaan lukenut Aili Somersalon 1919 ilmestynyttä kirjaa Mestaritontun seikkailut, mihin tämä TTT:n uusi fantasiamusikaali perustuu. Mutta
ajatuskin fantasiamusikaalista saa suun virneeseen ja varpaat kippuraan, joten
pitäähän se nähdä. Ja kannattaa muuten teidän kaikkin muidenkin (alkuvuoteen
2016 tuli juuri 4 lisäesitystä myyntiin), koska se oli ihana, kaunis, lumoava
ja no, aika fantastinen.
Kun
samalla lavalla esiintyy satakunta opiskelijaa, niin Tampereen konservatoriosta
(tanssijat), Pirkanmaan musiikkiopistosta (sinfoniaorkesteri ja kuoro) ja
NÄTY:stä (5 näyttelijäopiskelijaa), ja vielä oman talon väkeäkin, niin onhan se
aika upeaa katsottavaa ja kuultavaa. TTT:n suuri näyttämö on onneksi tarpeeksi
tilava kaikelle tälle, eikä tee edes tiukkaa. Orkesteri mahtuu majailemaan
lavan takaosassa ja varsinainen muu toiminta on sitten siinä edessä. Milloin ei
ole vaikka katsomon yläpuolella!
Annukka
Pykäläinen on suunnittelut lavastuksessaan mahtavan hienot puitteet
kaikelle toiminnalle. On noita Sammaleisen Suosaari, kuuseksi taiottu
Aamuruskonmaan kuningas ja kallioluola missä prinsessa Saraste on vankina ja
kaikkea muutakin hienoa. Lavan nousevia rakenteita käytetään hienosti hyödyksi
kun seikkaillaan Kyöpelinvuorella, ilkeän velho Julma-kumman valtakunnassa.
Erityiskiitos hienoille puvuille (Erika Turunen)! Sammaleisen vaihtuvat
kalsarit ja ihana vihreä garderoobi häikäisivät. Ja lopussa Aamuruskonmaan
kuninkaalla oli upea punainen puku. Tanssijoiden asut, olivat he sitten
merenneitoja, hillasuon hedelmiä tai usvaksi taioittuja hovineitoja, kaikki
yhtä kauniita. Ja niityn kukat! Ehkä suosikkipukuni oli kuitenkin Mosse
Sammakolla :-)
Nätyläiset olivat tosi loistavia lukuisissa rooleissaan. Mikko Kauppila oli hyvin Mick Jaggermainen (kiitos
vaan Talle tästä mielikuvasta, josta ei pääse enää eroon!) yli-innokkaana
prinssi Yönsilmänä. Siis se tukka ja se sininen puku ja koko habitus! Elina Saarela oli kuin luotu prinsessa Sarasteeksi,
ja hieno oli hänen prinsessa Päivikkinsäkin. Atte
Antikaisella oli monta
roolia, mutta se Aamuruskonmaan kuningas oli hyvin, nooooh, kuninkaallinen.
Velho Julma-kumma oli toinen hieno ilmestys mahtavine partoineen ja komeine
lauluäänineen. Marketta
Tikkanen ja Pihla Pohjolainen olivat simppeli noitakaksikko
Pataposki ja Luuta-Lempi, sen lisäksi Mosse Sammakon ja Mustanokan pukujen alta
löytyivät nämä taitavat naiset myös.
TTT:n
konkari Matti
Pussinen-Eloranta oli lavalla
melkein koko esityksen ajan, koska Mestaritontun seikkailuistahan tässä oli
kyse. Hienosti herra tontun nahkoihin sukeltaa. Erityisesti tontun
mietintärituaalit tuntuivat hauskuuttavan varsinkin nuorempia katsojia. Heidi Kiviharju oli aivan loistava noita Sammaleisena,
jonka pahuudesta/kiltteydestä ei katsoja voi olla aivan varma, ainakaan aluksi.
Tykkäsin
tanssijoista ja heidän koreografioistaan (a'la Hanna Brotherus) kovasti.
Lakkoina pyörivät ja kierivät kauniisti, merenneitoina olivat sulavaliikkeisiä,
kukkina herkkiä, sumuna pelottaviakin. Ja se lohikäärme ja sen liikkeet!!
Tässä oli
käytetty paljon videoprojisointeja ja semmoisia (Sami Rautanevan
käsialaa), ja ne sopivat hyvin esitykseen. Kaikkea kun ei voida ihan
lavallakaan toteuttaa. Vaikka lentäviä noitia olikin! Valot (Timo Alhanen)
ja äänet (Kalle Nytorp) olivat myös isossa ja tärkeässä roolissa.
Juonihan
oli hyvin vahvasti satuperinteisiin luottava vanha kunnon seikkailu hyvine ja
pahoine tyyppeineen, prinsessan pelastamista, maagisia esineitä, lumottuja
henkilöitä ja kaikkea muuta kiinnostavaa. Elissa
Määttänen oli taiten
dramatisoinut Somersalon kirjan ja Minna Hokkanen ohjasi koko tämän valtavan
projektin kasaan.
Musiikkinäytelmä
kun on kyseessä niin tokihan se musiikki on isossa roolissa. Petri Juutilainen on sen säveltänyt, ja kun iso
sinfoniaorkka esittää niin hyvältähän se kuulostaa. Laulujen sanat olivat aika
naiiveja, mutta siten toki sopivat kokonaisuuteen.
Muutamia
suosikkihetkiäni: Juuri sopivan tyhmät ja kääkättävät noidat. Ja se
Mestaritontun manaus "voihan jättimuurahaisen karvajalka!" iski
suoraan sydämeen. Prinssi Yönsilmä noita Sammaleisen juhannuskoltussa!
Lohikäärme ja sen liikkeet. Julma-Kumman parta. Kulku Kyöpelinvuorelle.
Julma-Kumman hääateriaruokavadit, varsinkin se yksi ihana missä oli musta
lonkeroeliö yksine silmineen. Julma-kumman valtaistuin; kuin suksista rakennettu
Game of Thrones -istuin (tähänkö ne pari vuotta sitten kerätyt Pyynikin
kesäteatterin ylijäämäsukset käytettiinkin! Itsekin sinne 2 paria lahjoitin,
mutta jos Kuumasta Kesästä jäi yli niin ehkä ne kierrätettiin tähän.). Hieno
väriä vaihtanut taikahelmi, josta loppuikin hetkellisesti paristot. Yönsilmän
ja Sarasteen siirappinen duetto lopussa.
Oli tämä
kyllä kokonaisvaltaisesti vallan viihdyttävä esitys, ja nimenomaan koko
perheelle. Kiitos koko valtavalle sakille!
Kuvien copyright Kari Sunnari
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti