Jälkeenjäävät / Q-teatteri 11.11.2015

Tästä ei deja-vu enää parane. Sliipattu kiinteistövälittäjä Max Strömberg esittelee asuntoa pariskunnalle. Nämä tyypit olen nähnyt ennenkin, nimittäin Q-teatterin parin vuoden takaisessa Häiriötekijässä (sekä teatterissa että leffaversiossa). Nyt asunnonkatsojamies on vielä oudompi ja vajoaa lopulta koristen lattialle... Tämä kohtaus potkaisee käyntiin vauhdikkaan parituntisen toinen toistaan nyrjähtäneempien tyyppien ja juttujen parissa. Tämä on Jälkeenjäävät.

Hervotonta naurua, välillä jonkun mielessä saattaa käydä ajatus että saakohan tälle edes nauraa. Huumori on hetkittäin niin mustaa. Itse en ole erityisempi Robin Williams-fani, mutta silti mietin mahtoikohan se captain, my captain-juttu olla hieman liikaa? No, ei ehkä sittenkään...

Sketsien punaisena lankana elämän koko kirjo, syntymästä kuolemaan, ja siihen väliin mahtuu niin paljon kaikkea. Videopätkät kohtausten välissä tuntuvat olevan ihan erillisiä, mutta jotenkin nekin kytkeytyvät siihen kokonaisuuteen. Lisäksi seuraamme ahdistuneen paikallisjunamatkustajan reissua pieninä pätkinä siellä täällä. Joka pätkän cliffhangerin jälkeen jää odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu, mihin ihmeeseen tämä tarina johtaakaan. Roskalaatikkoonpa hyvinkin. Ja vaikka aluksi voi varmaan jokainen suomalainen samaistua tähän reviiritietoiseen naiseen, niin en tiedä kuinka moni lopuksi vielä on sitä mieltä että "toihan on ihan kuin minä". Pakko pidellä mahaa, niin paljon naurattaa.

Entäs kun mies yhtäkkiä kesken skumpan juomisen ja illanvieton ilmoittaa ettei olekaan Jarmo, vaan Pasi. Kaveripiirin, tyttöystävästä nyt puhumattakaan, on hieman vaikea suhtautua tähän ilmoitukseen, varsinkin kun Pasi on pikkaisen erilainen kuin Jarmo... Tai sairasvuoteella kuolemaa odottava nainen, jonka mies ilmaantuu paikalle suojapuvussaan. Suojapuvussa jonka sisällä pörrää joku toinenkin. Eniten naurua saattoi herättää Manneken Pis -tyyppisen hautamuistomerkin herättämä debatti omaisten ja seurakunnan edustajan kesken. Valehtelematta vedet valuivat silmistäni. Mä niin voin kuvitella sen miten sammal on kasvanut napaan asti ja linnut ovat kakkineet... Kieltämättä näin sieluni silmissä Tom of Finland -tyylisen patsaan.

Uskon että seuraavan kerran kun monen katsojan työpaikalla järjestetään tiedotustilaisuus muistioineen, niin tästä näytelmästä saattaa eräs kohtaus palata mieleen. Tommi Korpela pääsee irroittelemaan ihan kunnolla "ehkä mä jätän tän muistelu-potpurrin lukematta". Ja se loppuräppi, herranjee! Voisikohan sen levyttää vaikka?

"Meidän Kirppu lopetettiin eilen", melkein tulee tippa linssiin naisen kertoessa tarinaa. Kunnes syy Kirpun varhaiseen poismenoon selviää, Iippa!! Herramunjee! Ja niin, Jussi Nikkilän ohjeistus Alepa-kävijöille on aika mykistävä myös.

Kaikki nämä ja paljon muuta on luvassa, jos vain onnistut varastamaan lipun joltakulta. Kaikki esityksethän ovat loppuunmyytyjä (millonkohan ihmiset oppivat että pääsääntöisesti Q-teatterin jutut myyvät loppuun aika nopsaan?). Jospa vaikka tämäkin päätyisi elokuvaksi, pliis?

Koko porukka on kauheassa vedossa. Jussi Nikkilä on taas monissa rooleissaan hyytävän pelottava ja Eero Ritala lupsakka everyman :-) Tommi Korpelan karisma valuu katsomoon tulvien. Naiskolmikko Elena Leeve, Lotta Kaihua ja Pirjo Lonka esittävät yhtälailla erinomaisia komedian ja draaman taitojaan. Mestarillinen Jani Volanen ohjaa tänä joukkoa, taas kerran näpsäkkäästi. Ai niin ja piipahtaa näyttämöllä pariin otteeseen näyttämömies Ola Blick myös.

Valo- ja videosuunnittelu ja lavastus oli kolmen hengen tiimin käsialaa. Kieltämättä siihen olikin panostettu. Tosin kirkkaat videot kohtausten välillä meinasivat sokaista silmät, mutta kiitos silti Ville Seppänen, Annukka Pykäläinen ja Sakari Tervo.

Ratkiriemukkaan illan kruunasi vihdoin pitkäaikaisen sometuttuni Katin tapaaminen ihan livenä - hurjasti kiitos teatteriseurasta ja teestä!


Valokuvien copyright Pate Pesonius
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.