Julia & Julia / Tanssiteatteri ERI 10.10.2015

Onnistuin missaamaan Julian ja Julian kaikki esitykset Turussa joten onneksi tämä mahdollisuus nähdä esitys Helsingissä tuli. Ei pitänyt alunperin tulla, koska mun piti olla koko viikonloppu tuomaroimassa Uudessakaupungissa, mutta onneksi siitä peruuntui sunnuntai. Hieman meinasi kiire tulla testipäivän jälkeen suhata Oopperatalolle mutta onneksi testikin oli siirretty hieman lähemmäksi eli Laitilaan. Kohtalo oli siis monellakin tapaa sitä mieltä että mun on pakko tämä nähdä. Kaverikin ehti vielä paikalle, noin minuuttia ennen kuin esitys alkoi!

Ja kohtalolle kiitos, sillä esitys oli UPEA UPEA UPEA! Olen aina tykännyt Prokofievin Romeo ja Julian musiikista, ja tässä siitä vastasi loistava Plus Ensemble (sello, viulu, klarinetti ja haitari), joka kuulosti (ja näytti) korviahivelevältä. Pirjo Liiri-Majavan suunnittelemat puvut olivat kanssa NIIN kauniit ja nerokkaasti tehdyt, punaista ja mustaa. Julioiden mekot pitseineen ja syvine halkioineen saivat melkein itkemään ilosta.

Konkaritanssija/koreografi Tiina Lindfors oli tehnyt niin koreografian, käsikirjoituksenkin ja vastasi ohjauksesta. Mukaeltu Shakespearen Romeota ja Juliaa, mutta tarinasta on otettu pieniä erivapauksia, muutenkin kuin korvaamalla Romeo toisella Julialla. Monttu auki katsoin esitystä koko tunnin ajan.

Mutta ne tanssijat olivat tietenkin pääosassa. Ja kyllä ne olivatkin loistavia. Päärooleissa Julia Capuletina Anneke Lönnroth ja Julia Montaguena Tiina Lindroos. Niin kaunista ja herkkää ja kaunista... Se mieletön tunnelataus näiden kahden naisen välillä on ihan käsinkosketeltava.

Ruhtinas Vladi B:nä tanssi Larri Sairela. Tykkäsin kauheasti tämänkin tanssista, punaisine viittoineen. Julioiden isinä Toni Laakkonen (isä C) ja Juanjo Torres (isä M) koittivat kaikin tavoin estää nuorten rakkauden - turhaan. Ruhtinaan naiset Eeva Soini ja Hanna-Kaisa Rajala vetivät ruhtinaan kanssa kolmistaan hienoja kuvioita.

Tässä oli paljon hienoja kohtia. Mutta se keskitysleirikuvio oli hieman hämmentävä, siis sekä videoprojisoinnit että vanginpuvuissaan ja kolmiotunnuksissaan haahuavat tyypit. Lopun katosta tipahtavat kettingit, ja niiden rooli esityksessä (loppuaplodeja myöten) oli upeat. Ruokailukohtaus pöytineen (ja pöydänalustakohtauksineen) oli myös näyttävä. Ei tässä paljon muuta kun näyttävää ollutkaan.

Oli kyllä aivan mahtava kokemus. Tunti ekstaattista onnea kaikille aisteille!


Esityskuvien copyright Matti Kivekäs