Robin Hood / Romulan taiteellinen teatteri 24.7.2015

Muutaman vuoden takainen RTT:n Macbeth oli sellainen taidepläjäys, että tämähän oli pakko mennä katsomaan. Tietämättä produktiosta etukäteen mitään. En tiedä oltaisiko välttämättä menty, jos olisimme oivaltaneet tämän olevan lähinnä lapsinäyttelijöiden voimin toteutettu esitys. No, hyvä kuitenkin että menimme. Romulan Taiteellinen Teatteri huilasi viime kesän, mutta nyt vuorossa klassikko eli Robin Hood.

Sarkia-näyttämö on heti muurin takana

Nottinghamin seriffi oli ihan aikuinen mies, kookas mies, jonka koko vielä korostui kun melkein kaikki muut olivat pikkiriikkisiä nuoria tyttöjä. Tai ei nyt välttämättä pieniä, mutta nuoria. Innokkuus korvasi taidot monessakin tapauksessa.

Se perusjuonikuvio Robin Hoodista on ennallaan, eli kuningas on pois maasta ja sillä välin Nottinghamin ilkeä seriffi alkaa kiusaamaan ihmisiä kaikenlaisilla veroilla jne. Kunnes ilmaantuu Robin of Locksley, ja alkaa ryöväämään rikkailta ja jakamaan varoja köyhille, asuen Sherwoodin metsässä iloisine veikkoineen... Mutta tässä versiossa on kaikkia hauskoja pikku lisäyksiä, kuten Seriffin mainio vaimo Alma.

   

Seriffi laittaa lisäverolle mm. pituuden, painon ja punatukkaisuuden... Tottakai kansa kapinoi! Robin Hoodin esittäjä Liina Kylväjä on 15-vuotias neitonen, ihan jees, mutta ei mitenkään vastaa mielikuvissani Hoodia (myönnän että Errol Flynn kummittelee siellä mielessä aika vahvana). Tämä aiheuttaa hetkittäin hauskoja hetkiä (esim. kun Robin sanoo saaneensa jousensa 15-vuotiaana... ja annetaan ymmärtää että se oli vuosia sitten). Niin, Robin pyrkii kuninkaan metsänvartijaksi, mutta erehtyy ampumaan hirven (komea talja!), ja joutuukin lainsuojattomaksi.

Jousiampumista, hauskanpitoa, rikkaiden ryöstelyä, painia. Sellaista on arki Sherwoodissa. Toisaalla taas neito Marian kaipaa kihlattuaan Robinia joka on kadonnut. Ei siinä muu auta kun lähteä etsimään, mieheksi pukeutuneena. Kihlattu kasvattaa joukkojaan Tuck-munkilla (joka on munkkien superraskaan sarjan kolminkertainen mestari) ja Pikku-Johnilla.

Kuvioon kuuluu myös hysteerinen piispa (joka laskeutuu estradille yleisön joukosta, Hoosianna Daavidin poika virttä laulaen!). Niin ja jousipyssyinä on juurikin sellaisia kotikutoisia mitä lapsena tehtiin, missä oli paalinaruviritelmä. Ei muunlaiset olisi kai tähän ympäristöön sopineetkaan.

Seriffi järkkää suuren jousiammuntakilpailun, ja palkinnoksi luvataan kultainen nuoli! Robin osallistuu myös, salanimellä Hubert, voittaen tietenkin ylivoimaisesti. Paininujakassa seriffin miehet ottavat yhteen Sherwoodin joukkojen kanssa, ja kesken kaiken paikalle pölähtää Marion äiteineen. Aatelismiehen vaatteet pois ja eikun naimisiin. Juhla-aterian aika; tilataanko pizzaa vai kiinalaista.

 Käsiohjelma oli mallia simppeli

Juuri kun Robinia ollaan hirttämässä niin pelastus saapuukiin Pikku-Johnin muodossa. Lopuksi seriffin vaimo haluaa mieluiten lopettaa vihanpidot ja paistaa sen sijaan kaikille lättyjä. No, kaikki muutkin siirtyvät saksien leiriin niin mikäs siinä sitten. Ei se seriffi yksinään jaksa kiukutella.

Miljöö oli taas upea, ja kerrankin keli suosi meitä ei ei satanut. Hieman olimme kyllä molemmat Eevan kanssa pettyneitä, kun odotimme hieman samankaltaista hevimiesten kesäleiriä kun Macbethissä, ja sitten saimme koulun kevätjuhlanäytelmän. No, ei lannistuta, vaan jäädään odottamaan mitä Romulan Taiteellinen Teatteri seuraavaksi keksii.

Iloiset teatterikävijät Eeva ja Katri

Paljon tässä oli hyviä ja hauskoja oivalluksia. Saksit olivat ryhdittömiä ryysyläisiä, maanläheisissä väreissä, kun taas normannit olivat korskeita, mustissa puvuissa ja tukat tiukasti letitettyinä. Muutamia tuttuja naamoja Macbethistä. Tosi hyviä kommentteja illan aikana kuultiin, kuten vaikkapa: "Tässä maassa on jo tarpeeksi epäpäteviä johtajia".


Esityskuvien copyright Arja Koski
muut kuvat omia