Ilta oli tosi kiva ja kiinnostava. Monta kirjailijaa lavalla haastateltavana, erinomaista syötävää ja hyvää viiniä. Sekä uusien kiinnostavien blogistien tapaamista. Ja yhden "vanhan tutunkin" eli Linnean Kujerruksia -blogista. Livenä ei oltu vielä ennen tavattu, mutta somessa viesteilty paljonkin. Kiva oli nähdä ihan oikeastikin (extrakiitos vielä kun pidit seuraa Kymppikirjastossa odottaessani bussia).
Bloggariklubi järkättiin nyt siis ensimmäistä, mutta ei toivon mukaan viimeistä, kertaa. Valtaosa paikallaolleista bloggareistakin olivat kirjallisuuteen keskittyviä. Illan ohjelmisto oli mielenkiintoinen, eikä sitä teatteria oltu mitenkään unohdettu. Kansiksen johtaja Mika Myllyaho toivotti yleisön tervetulleeksi pohtimalla teatterin ohjelmiston laadintaa. Lähtökohtaisesti pitäisi pohtia mistä pitää puhua tänä päivänä, ja laatia ohjelmistoa siltä kantilta. (Suomalaisen) kulttuurin ylläpitäminen on tärkeää, ja siksikin Nummisuutarit on esillä aina jossain muodossa säännöllisin väliajoin. Saksalaiset esittävät jatkuvasti Schilleriä, britit Shakespearea...
Ensimmäinen vieras oli kirjailija Riina Katajavuori, jota Myllyaho haastatteli. Aiheena tietenkin Katajavuoren tuoreehkosta kirjasta Wenla Männistö lavalle sovitettu näytelmä Alli Jukolan tarina. En ole Katajavuorelta lukenut muuta kun esikoisromaanin Hevikimmat (1999) joka iski oikeinkin hyvin... (lievää omakohtaisuutta kenties). No, pohdinnassa oli onko helpompaa tehdä näytelmää kirjasta vai suoraan näytelmäksi kirjoitetusta tekstistä. Vastausta tähän ei osannut sanoa kumpikaan. Katajavuori oli yllättynyt että kirjasta saatiin monologi teatterin lavalle, vaikka tekeillä oleva radiokuunnelmassa on 14 eri roolia! Myllyahon mielestä näytelmäksi muokkaamisessa joutuu väkisinkin tekemään hallaa tekstille. Mutta se oli ainakin plussaa että kirjassa olevista laulun sanoista oli tehty lauluja lavalle.
Kustannustoimittaja Timo Ernamo Johnny Knigasta haastatteli ruotsalaista kriminologi ja kirjailija Christopher Carlssonia, joka oli Suomessa markkinoimassa toista Leo Junker -dekkariaan Ääret. Seuraavana päivänä oli erikoinen kirjan PR-tapahtuma, joka pidettin Sörkan vankilassa Helsingissä. Mies oli suulas, hauska ja vauhdikas haastateltava, joka puhui vielä erinomaista englantiakin.
Pauliina Susi on kirjoittanut uuden kirjan Takaikkuna, jossa aiheena kyberturvallisuus ja nettistalkkaus. Aihe on erittäin ajankohtainen ja kirja vaikutti muutenkin kiinnostavalta. Keskustelun lopputulemana todettiin että turvallisin paikka salasanoille on lapulla läppärin alla :-)
Takaisin teatterin maailmaan kun dramaturgi/suomentaja/ohjaaja Minna Leino ja näyttelijä/professori Hannu-Pekka Björkman keskustelivat ja lukivat myös pienen dialogin pätkän syksyllä Kansallisteatterissa kantaesitettävästä Martin Crimpin Onnellisuuden Tasavallasta. Näytelmä on kolmiosainen ja vertautuu Danten Jumalaiseen Näytelmään. Ensimmäinen osa on perheen tuho, toinen keskittyy yksilönvapauteen ja kolmannessa ollaan onnellisuuden tasavallassa. Tarkoituksena on mennä syvemmin tämän ajan analyysiin, tutkitaan ei pelkästään ihmistä vaan myös suhdetta maailmankaikkeuteen.
Crimpiä on verrattu niin Samuel Beckettiin, Eugene Ionescon ja Harold Pinteriin, eli taatusti tutustumisen arvoinen näytelmäkirjailija. Tätä In the Republic of Happiness:ia esitettiin Lontoon Royal Courtissa 2012 ja Leino kertoi ehtineensä viimeiseen esitykseen katsomaan. Syyskuussa siis Kansikseen katsomaan!
Kirjan ja teatterin yhdistämisteema jatkui seuraavaksi kun näytelmäkirjailija ja ohjaaja Saara Turunen on kertomassa esikoiskirjastaan Rakkaudenhirviö. Omakohtaisia kokemuksia käsittelevä kasvutarina vaikuttaa näin teatterinystävän mielestä kiinnostavalta.
Harmillisesti JP Koskinen ja Elina Hirvonen olivat viimeisellä paikalla. Harmillisesti siksi koska aika loppui kesken ja kirjojensa esittely ja toistensa haastattelut jäivät ihan torsoiksi. Yleisöllä alkoi olla jo kiire siirtyä Willensaunan puolelle katsomaan illan esitystä. Mutta Koskisen uusin Kuinka sydän pysäytetään vaikutti myös kiinnostavalta (sotateemaa liippaavat kiinnostavat aina). Ja oliko kirjan nimi enne, koska Hirvosen tuorein on nimeltään Kun aika loppuu.
Todella mukava ilta, mutta ainoana miinuksena liian lyhyt aika tai vaihtoehtoisesti liian runsas ohjelma. Hieman vähemmän esiintyjiä ensi kerralla siis. Olisin halunnut tutustua/jutella lisää myös muiden bloggarien kanssa. Teatteri ja kirjallisuus olivat molemmat hyvin esillä, ja sitä arvostin kovasti. Onneksi Suomessa riitää kiinnostavia näytelmäkirjailijoita, dramaturgeja, kääntäjiä, kirjailijoita joiden teoksista tehdään näytelmiä ja muita teatteriin liittyviä ihmisiä.
Lavaklubilta Willensaunaan niin esiintyjät kuin osallistujatkin siirtyivät katsomaan Alli Jukolan Tarinaa, josta sitten kirjoitan erikseen. Esitystä pääsin seuraamaan maestro Riina Katajavuoren vierellä :-)
Lämmin kiitos Kansallisteatteri ja kaikki kustantamot ja esiintyjät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti