Toast / Park Theatre 31.8.2014

Tämä esitys tuli valittua oikeastaan sen mukaan, että Lontoossa on sunnuntaisin tosi vähän teattereita auki. Mutta jostain syystä tämä pieni, uusi (täytti keväällä vasta vuoden) teatteri Finsbury Parkin metroaseman vieressä pitää esityksiä sunnuntaisinkin, mikä on erinomaista (menen sinne uudelleen lokakuun reissulla, taas samasta syystä).

Toast oli näytelmä eräästä leipomosta ja sen henkilökunnan dynamiikasta. Näimme vain pukuhuoneen/taukotilan missä kaikki toiminta tapahtui. Itse leipomo oli näyttämön ulkopuolella. Näytelmä on lähtöisin Richard Beanin kynästä (mies mm. näytelmien One Man, 2 Guvnors ja Pitcairn sekä myös tämän vuoden NT-hitin Great Britain takana). Toast oli kuitenkin ensimmäinen isompi näytelmänsä ja se sai ensi-iltansa Royal Courtissa 1999.

Mä en kyllä niin kauheasti ollut kärryillä mitä tässä tapahtui. Eli ei tehnyt ainakaan muhun mitään suurempaa vaikutusta. Yksi on vähäpuheinen ja iso mies (Matthew Kellyn Nellie). Sama mies on esittänyt muuten Hiiriä ja Ihmisiä -näytelmän Lennietä, ja saanut siitä Olivierkin. Se mulle tuli tästäkin roolista ekana mieleen! Se oli kyllä ihan hyvä.

Telegraphin Charles Spencer tykkäsi kyllä:

That superb actor Matthew Kelly is mesmerising as old Nellie, a broken-down employee of the factory battered into submission by years of hard graft and a wife who only allows him one packet of cigarettes a week. He movingly captures the sheer weariness and almost childlike simplicity of the man, and there are long passages when he just sits vacantly in his chair during breaks in his shift but nevertheless proves both mesmerising and poignant. With his baker’s hat and battered face, he puts one in mind of Rembrandt’s ruthlessly honest late self-portraits. You can’t take your eyes off him.

Eikä näytelmän sivutkaan paljoa valaise juonesta:

Another Sunday night shift. The smell of bread baking. The industrial thump, thump, thump of the machines that never stop. The ovens are cranked up to full blast, the factory is humming, and everyone wants to be somewhere else. But this shift is going to be different. Because when a crisis hits the factory, the men have more to lose than just their wages...      

Ehkä mulle tartteisi vääntää rautalangasta. Ei edes paljoa naurattanut. No, ei sitä kai kaikki esitykset Lontoossakaan henkeäsalpaavan hienoja voikaan olla.

Mutta Park Theatre oli kiva paikka. Söin terassilla sunnuntaibrunssin ennen esitystä eli salaatin ja siideriä. Sitäpaitsi käsiohjelma/näytelmä oli sen pari puntaa, jee! Pitäisköhän lukea se läpi jos se valaisisi juonta paremmin? 


Esityskuvien copyright Ben Broomfield
Muut (myös kuva tyhjältä lavalta) omia.