Viime vuonna tuli aiheeseen Julian Assange ja WikiLeaks perehdyttyä enemmänkin, kun kävin katsomassa The Fifth Estate leffan neljästi ja luin molemmat sen taustalla olleet kirjatkin. Tämä Gunilla Hemmingin kirjoittama Verkossa käsitteli siis samoja asioita kun leffakin, mutta hieman eri vinkkelistä. Koko WikiLeaksin historia käydään läpi ja samalla myös Assangen omaa tarinaa.
Aika sekava kokonaisuus. Lavalla vaihtuu väki kun hollituvassa ja taustalle heijastetaan videota, nettiä ja viestejä. Sellainen sillisalaatti mistä ei saa oikein mitään otetta. Pituuskin on 2 h 20 min eli aika puuduttava hetkellisesti. Taustalle heijastetaan myös sitä kuuluisaa WikiLeaksin vuotamaa videota missä jenkkisotilaat ampuvat siviilejä Apache-helikopterista. Toki tämä on vakavaa ja tärkeää asiaa, mutta koko näytelmä oli jotenkin... ei saanut otetta ja oli liian sekava.
Tässä käsitellään paljolti myös Assangen Tukholman raiskaussyytöksiä mikä leffassa sivuutettiin lähes kokonaan. Ja ehkä hauskin (ja absurdein) kohtaus koko näytelmässä oli toisen syytetyn naisen kertomus tapahtumista (mikä näyteltiin siinä meille katsojille). Muutenkin nämä Assangen toimet ruotsalaiseneitojen kanssa oli tehty koomisiksi, ja kadonneesta kondomista oli tehty ihan oma vitsinsä (se muuten putosi, ilmeisesti ihan vahingossa, lattialuukusta ja aiheutti hupia katsomossa ja myös näyttelijöiden pokassa oli pitelemistä).
Niko Saarela oli fyysisesti ihan ok Assange, mutta muuten ei mun mielestä ollut mitenkään mieleenpainuva. Tietenkään ei saisi verrata Cumberbatchin Assangeen leffassa, mutta... Sen sijaan erinomaisen roolin teki Saska Pulkkinen sotamies Manningina. Vaatii paljon viettää melkein koko toinen näytös alasti kippurassa lavan reunalla. Muutenkin tämä Manning-ressun tarina on kiinnostava ja hyvin esitetty. Sauli Suonpää ei myöskään vakuuttanut toisessa pääroolissa Daniel Domscheit-Berginä, liian hätäistä ja hermostunutta.
Milko Lehto ohjasi, ja Mika Haaranen vastasi projisointien suunnittelusta.
Tämä ei ole ilmeisesti ollut mitenkään kovin suuri menestys HKT:lle. Nytkin oli Pasilan katsomo puolityhjä, tai vieläkin tyhjempi.
Käsiohjelmasta isot aplodit, siinä oli paljon taustatietoa niille keille nämä asiat ovat vieraampia.
No, ei mikään vuoden teatterielämys, mutta koska aihe on mua kiinnostava niin kyllä tämän nyt katsoi.
Kuvat: Charlotte Estman-Wennström/HKT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti