Tämä Ibsenin harvoin esitetty Ghosts nousee kyllä yhdeksi parhaista teatterielämyksistä pitkään aikaan. Moni tuttu oli kehunut ja käynyt katsomassa jo silloin kun meni Almeidassa. Sieltä siirtyi sitten Trafalgar Studiosille. Pitkään arvoin että menenkö vai enkö, mutta onneksi menin! Aivan hirveän koskettava näytelmä, jossa oli kaikki elementit kohdallaan. Sellaista laatuteatteria mitä harvoin näkee. Ei moitteen sanaa.
Oswald ja äitinsä
Mestarillinen Richard Eyre ohjasi ja vastasi myös näytelmän muokkaamisesta. Lavastus (a'la Tim Hatley) oli kaunista ja loi oikeanlaisen tunnelman yhdessä hienovaraisen musiikin ja valojen kanssa. Sonia Friedman oli muuten tässäkin tuottajana. Laatutakuu siis.
Helene Alving (Lesley Manville) on vauras leskirouva joka perustaa orpokodin miehensä muistoksi. Pastori Manders (Adam Kotz) auttaa paperitöissä ja toimii rouvan uskottuna muutenkin. Näiden välillä on jännitettä muutenkin. Kun lesken poika Oswald (mielettömän taitava Jack Lowden) palaa kotiin niin menneisyyden haamut ja salaisuudet alkavat paljastua. Palvelijatar Regina ja tämän isä, kirvesmies Jacob liittyvät kuvioihin myös.
Lesley Manville oli henkeäsalpaavan hieno, herkkä ja samalla voimakastahtoinen nainen! Mielettömän hieno suoritus. Kaikki muutkin näyttelijät osaavat asiansa. Varsinkin Adam Kotz pastorina ja Jack Lowden Oswaldina tekivät niin hienoa näyttelijäntyötä että oksat pois. Adam Kotz on ollut varmaan biljoonassa tv-sarjassa ja leffoissakin. Jack Lowden on mulle aiemmin tuntematon suuruus, mutta taatusti haluan nähdä herraa jatkossa enemmänkin, sen verran loistavasti näytteli. Oli muuten Chariots Of Firen pääosassa, joka alkoi Hampstead Theatressa ja siirtyi sieltä West Endille 2012. Ihana skotti!
Loppukohtaus sai mut liikuttumaan kyyneliin asti. Ja aika monen muunkin katsomossa. Oli tosi rankkaa siirtyä pois teatterista sellaisen tunnemyrskyn jälkeen. Ymmärrän hyvin että näyttelijät olivat aika puhki. Jack Lowdenia en kehdannut edes pyytää yhteiskuvaan, koska herra oli sen näkönen että on vuodattanut sielunsä ja sisimpänsä tyhjiin.
90 minuuttia ilman väliaikaa. Aika meni kuin siivillä. Ei sitä oikeastaan huomannut miten pitkä tämä oli, koska tarina ja esiintyjät olivat vaan niin hyvät. Mä olin matineassa, joten koko loppuiltapäivä meni vähän synkissä fiiliksissä. Illaksi olisi kaivannut jotain kevyttä, mutta sen sijaan sainkin ihan kuraa...
Adam Kotz ja allekirjoittanut
Olin kyllä tyytyväinen stage doorilla että onnistuin saamaan kaikkien muiden nimmarit paitsi Brian McCardien. Varsinkin koska kyseessä oli matinea ja näyttelijöillä kiire. Ja myös koska esitys oli niin tunteita riipivä ja ei varmaan kovin helppo näyttelijöillekään. Varsinkin Lesley manvillelle ja Jack Lowdenille. En kehdannut sitten heitä valokuvaankaan houkutella. Pääsin kuitenkin kaikille kehumaan miten loistavia olivat.
Virallisten kuvien copyright Hugo Glendinning
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti