Lontoon Apollon katosta

London Evening Standardissa oli tänään kiinnostava ja pitkä juttu Lontoon Apollo Theatren (toisesta) omistajasta Nica Burnsista. Tämä on ensimmäinen kerta kun hän astuu julkisuuteen 19.12. tapahtuneen teatterin katon romahtamisen jälkeen. Jutussa kerrataan mitä tapahtui, mutta myös muuta.

Yksi asia mikä pisti silmään oli tämä:

Burns did let it be known that she felt “dismayed” and “blindsided” when the National Theatre announced in January that for economic reasons it was withdrawing the show and remounting it later this year in the next-door Gielgud, owned by her wealthier friend-cum-rival-theatre-owner Cameron Mackintosh.

Ja

Support from the rest of theatreland was encouraging, although the National’s decision to pull the show still smarts. “I am sorry to see them go, I wish them well but for whatever reason that is what they have decided,” she says thinly. She doesn’t blame Mackintosh so much: he’s a businessman, a friend, and her mentor in maintaining and improving old theatres. “But every time I walk past [the Gielgud] it feels like he’s stolen my passion,” she admits. The lawsuit from the injured family, and Nimax’s own presumed claims for compensation, are in the hands of its insurer, Zurich.

Harmittaa tietenkin pienemmän (Nimax) puolesta, mutta kai ne teatterimaailman lainalaisuudet on julmia varsinkin Lontoossa. NT:llä ei muutenkaan mene hyvin, koska Cottesloe-näyttämön remppa ja muuttaminen Dorfman-näyttämöksi on viivästynyt, ja avajaiset siirtyneet syksyyn (piti olla jo loppukeväällä). The Shed jatkanee pihalla vielä tovin (sille on juuri anottu jatkoaikaa 2017 asti), vaikka sen piti alunperin olla siinä vaan vajaa vuosi. Että sikäli ymmärrän NT:n halun siirtää The Curious Incident of the Dog in the Night-Time Gielgudiin... Kultamunia muniva hanhi ja silleen.

Worse, a lot of inaccurate or misleading stuff was written in the immediate aftermath. Nimax can’t afford the sums that Messrs Mackintosh and Lloyd Webber have poured into their Delfont Mackintosh and Really Useful theatres, and there was a hint that the smaller company had stinted on safety.

“I absolutely rebut that,” says Burns; if the theatre wasn’t deemed safe, it would have been closed. (The idea that the company might wrongly allocate its funds is pretty well disproved by the shabbiness of its offices.)

Haastattelun yksi kiinnostava tieto oli se, että Apollo meinaa avata ovensa jo 26.3. ja eikä millä tahansa näytelmällä, vaan loppuvuodesta Royal Courtissa loppuunmyydyille katsomoille menneellä Let The Right One In:illä!! Ihan varmaa tämä ei vielä ole, mutta peukut pystyyn että toteutuisi, koska se oli kauhean hyvä.

This week, though, in an exclusive interview with the Standard, Burns announces that the refurbished Apollo will reopen on March 26, albeit with the upper gallery roofed in to allow further examination of the ceiling. She enthuses about the new show they hope to open but have yet to seal the deal, John Tiffany’s adaptation for the National Theatre of Scotland of vampire movie Let the Right One In, which won rave reviews on a brief London run at the Royal Court.