Coriolanus / NT Live 24.2.2014

Jaa-a, kolmas kerta toden sanoo kaiketi. Olihan se Coriolanus erinomainen taas. Mutta tällä kertaa tuntui, että Donmar on niin pieni ja intiimi paikka, että lähikuvilla ei saavutettu sitä samaa mitä isompien näyttämöiden kanssa. Tietenkin oli kiva nähdä miten onnistuivat toteuttamaan taltioinnin niin pienessä tilassa kuin Donmar (mutta toisaalta Curious Incident toimii ihan hurjan hyvin NT Livessä, vaikka NT:n Cottesloe on vain piirun isompi näyttämö kun Donmar. Tai siinä missäö Donmariin mahtuu 250 ihmistä, sinne meni sentään yli 400).

Hyvin se siis toimi, vaikkakin hetkittäin tuntui, että kameranvaihdot olivat aika nopeita ja kuvasivat välillä väärää kohtaa tai henkilöä. Toisaalta istumapaikasta riippuen ei sitä kaikkea näe paikan päälläkään. Toisen näytöksen lopulla, kun Caius Martius kuuntelee äitinsä palopuhetta ja kyyneleet alkavat valua silmistään, niin jos istui toisella laidalla, niin sitä ei nähnyt lainkaan. Vasta sitten kun CM ja äitinsä siirtyvät sille puolelle näyttämöä huomasi että CM on aika liikuttunut.

Kaikki näyttelijät olivat erinomaisessa vedossa, kaverin mielestä Mark Gatiss oli nyt jopa parempi kuin livenä. Minusta tuntuu että Hiddleston oli vielä tunteikkaampi kuin aiemmin (silmät olivat märät niin monessa kohdassa). Toisaalta tässä versiossa korostui jotenkin Virgilian turhuus, koska tämän rooli vaan on jotenkin mitätön. Volumnia varastaa sen päänaisroolin mennen tullen; Deborah Findlayllä on vaan kauhean voimakas tapa olla lavalla.

Hiddleston ja Gatiss harjoituksissa

Nyt näytelmää katseli taas uusin silmin, koska edellisestä kerrasta on aikaa jo tasan 6 viikkoa. Huomasin muutamia yksityiskohtia mitkä livenä olivat jääneet näkemättä. Koitin katsella enemmän valojen käyttöä, musiikin/äänitehosteiden käyttöä ja vaatteita, kampauksia ja maskeerausta. Ja taas huomio kiintyi siihen miten valtavan isot jalat Hiddlesillä on!

Alussa oli lyhyt esittelyvideo, missä Hiddleston, Gatiss, Rourke ja muutamat muut kertoivat niin Corilanuksesta näytelmänä ja henkilönä, sekä Donmarin historiasta. Väliajalla Emma Freud haastatteli lisää Josie Rourkea. Se kyllä hieman oli häiritsevää, kun kaksi naista keskusteli miten ihmeessä Rourke palkkasi maailman seksikkäimmän miesnäyttelijän pääosaan. Haloo!

Tampereella, Turussa ja Helsingissä olivat kaikki näytökset loppuunmyytyjä (kaikissa siis 2 näytöstä). Jyväskylä, Oulu ja Kuopio (mitkä liput tulivat myyntiin vähän salavitiä, samalla kun muihin tuli lisänäytökset) olivat puolityhjiä. Mutta silti, tosi hyvin möi ja olen iloinen siitä.

Tosin meilläkin suurin osa katsojista taisi olla 14-20-vuotiaita Hiddles-faneja, jotka kikattivat mitä kummallisimmissa kohdissa. Toisaalta, eikö se ole se ja sama miksi joku tulee katsomaan teatteria/Shakespearea? Jos se sitten on sen "maailman seksikkäimmän miesnäyttelijän" takia niin keltä se on pois? Vaikkei tekstistä tai näytelmästä nyt niin paljoa ymmärtäisikään. Jos siitä vaikka tulisi sitten kipinä katsoa muutakin Shakespearea? Ja pääasia että katsojia riittää takaamaan sen että näitä näytetään jatkossakin.