Enää se ei tuntunut niin vallankumoukselliselta. Ainakin minusta se oli pieni, tavallinen tarina, jossa nyt vaan pääparina on kaksi miestä. Muita henkilöitä lavalla ei nähtykään.
Toby (Rik Makarem) on kuvataiteilija, lähdössä stipendiaatiksi Pariisiin. Kunnes hän elokuvateatterissa tapaa Simonin (James Cartwright), joka on taas tullut New Yorkiin työhaastatteluun. Tämä on uimahyppääjä, jolla on myös lakitutkinto. No, yhden illan suhde jatkuu sitten... Toby ei alunperin halunnut mitään pidempiaikaista, koska oli lähdössä pois. Mutta Simon haluaa, ja sinnikkäästi koittaa keksiä kaikenlaista juttua että suhde jatkuisi. Kunnes miehet sairastuvat hepatiittiin yhdessä ja joutuvat viettämään viikkokausia vierekkäisissä sängyissä sairastaen.
Teemana Love isn’t forever. Love is just passing by. Rakkaus ei ole ikuista, se on vain ohimenevää.
Oli sellainen oikein herttainen näytelmä, jossa pienillä jutuilla oli luotu 70-luvun alkupuoliskon miljöö. Kumpikin näyttelijä oli asiansa osaava. Ehdottomasti katsomisen arvoinen. Kaikki tapahtuu Tobyn asunnossa, paitsi välillä ollaan leffateatterissa tai kaupassa. Huoneteatteria siis.
Tristan Bates Theatre on pikkiriikkinen huoneteatteri Sohon ytimessä, ihan kivenheitto Donmarista. Tämä tiistain näytös oli ihan ensimmäinen ennakko ja muutama paikka oli vielä vapaanakin. No ei sinne montaa katsojaa mahdukaan, ehkä 30? Teatterin alakerrassa oli kahvila/baari jonka seinää koristivat lukuisat teatteriin/näyttelijöihin liittyvät lainaukset.
Oikein mukava paikka, jonne tulen mielelläni uudelleenkin. Lippujen hinnatkin vain £14. Paikalla ei ole lippujakaan, vain sellaiset mitkä kerättiin pois ovella.
Näytelmäkuvien copyright Scott Rylander
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti