Henry V / Globe Theatre 14.6.2012

Näkymä mun paikalta, ennen näytelmän alkua

Lontoon torstai oli teatteripäivä, joten miten se erosi muista päivistä. Ei varsinaisesti mitenkään, paitsi iltaan asti jatkuneella krapulalla. Kun selviydyin Thamesin rannalle Globe teatterille kahdeksi, niin se oli jo puoli voittoa. Näytelmän alkuosa meni hieman voipuneena, mutta kyllä se siitä sitten.

Taitavat muusikot lavalla ihan aluksi.

Elikkä ohjelmistossa oli Shakespearen Henry V, mun kaikkien aikojen suosikkinäytelmä herralta.

Ja olihan se hyvä, vallan erinomainen. Mulla oli ylimmällä parvella paikka, eturivissä eli nojailin kaiteeseen. Ja vaikka Globe on ahdas ja penkit on kovat ja näytelmät vielä pitkiä kun nälkävuosi, niin en valita. Laatu korvaa epämukavuudet. Ja mun riville jäi yksi tulematta joten oli siinä ihan tilaa. Ja se oli päätypaikka vielä eli toisella puolella oli myös väliseinä. Tai sellainen kaidesysteemi.

Takana istuva mummo otti kuvan...

Miehityshän oli vimpan päälle. Toissa kesän Henry IV näytelmistä tuttu Jamie Parker palaa lavalle samaan rooliinsa eli Prinssi Harryksi... ja hyvin palaakin. Aivan huikean hyvä esitys. En tiedä miten näin hyvästä tekstistä saisi huonon. Kriitikot ovat tykänneet kanssa... Olivia Ross on muikean hauska Catherinenä, Brendan O'Hea huima kapteeni Fluellen, ja Sam Cox Pistolin roolissa... Ohjauksesta vastasi Dominic Dromgoole, Globen taiteellinen johtaja.

Erikoismaininta hirvittävän hyville muusikoille, mitkä alussa, lopussa ja keskellä väläyttelivät taitojaan. Ja lopussahan perinteisesti jig, mikä sai yleisön taputtamaan riemuissaan tahtia. Muutenkin yleisö oli hyvin mukana. Thamesin päällä pörrännyt helikopteri koitti hetkittäin hukuttaa äänet alleen...

Kaikki näyttelijät olivat kyllä erinomaisia. Lavastus globemäiseen tapaan hyvin pelkistetty. Puvustukset vimpan päälle. Sotakohtaukset ovat tietysti isossa roolissa, koska Agincourtin taistelu on niin isossa roolissa koko näytelmässä. Ne olikin toteutettu tyylikkäästi. Jousiampujat, miekkailut... näyttävää ja visuaalisesti miellyttävää.

Demetrios Matheou (the Arts Desk) oli samassa esityksessä: Parker played Prince Hal in Dromgoole’s 2010 productions of Henry IV Parts 1. I really do like how’s he’s returned with the character, in a performance that is played with disarming lightness. The performance I saw offered an immediate, improvised hint of what was to come, when the Globe suffered one of those disruptions that its forebear could not. As a helicopter refused to budge overhead, having given Brid Brennan’s Chorus a torrid time, Parker strode on, looked to the skies, then darted a glance – halfway to a wink – to the audience: ice broken, on with the play, the people’s prince into his stride as newly crowned king.

And the humour is maximised well beyond the expected larks of Pistol and co, from the sight of the Archbishop of Canterbury relieving himself centre-stage, to the Dauphin’s sonnet for his horse, the French Princess Katherine’s assault on the English language (Ross again) and Henry’s delightfully awkward courtship of her. Not surprisingly in a production marked by clarity and comedy, Brendan O’Hea’s preposterous but very well-spoken Welshman, Captain Fluellen, steals every scene he’s in.

Lyn Gardner (The Guardian): Henry V's eve of Agincourt address is one of the most famous in the English language, and director Dominic Dromgoole and Jamie Parker's Henry V put the Globe's dynamics to such cunning use; I swear that if this Henry had strode off the stage and out of the theatre at the end, everyone would have followed him.

Not surprisingly, the wooing scene, with Olivia Ross's delicious French Princess Katherine, is a delight of mangled language and emotions.

Fiona Mountford (The Evening Standard): The result is another enjoyably sharp production from this resurgent venue — and we have artistic director Dominic Dromgoole to thank on both counts.

He [Harry] addresses his rousing pep talk before the siege of Harfleur to us all, with the result that we join him in crying “God for Harry, England and St George!” (It’s a rare actor who doesn’t mind the punters stealing his best lines). The climactic wooing scene has a lovely lightness of touch and there’s fine support from that Welsh windbag Fluellen (Brendan O’Hea). A double helping of Mark Rylance is still to come at the Globe this season but the stakes have been set high.

Zoe Craig (Londonist): Perhaps the perfect play for summer 2012, this Henry V is traditional, patriotic and nuanced.

And, oh, how we’re rallied: is there any greater motivational speech than Shakespeare’s Henry makes before battle? The power of those words, delivered front and straight into the intimate Globe, is spellbinding. When our lovely leader cries “God for Harry, England, and Saint George!” some audience members around us, straining forward on the very edges of their seats, even joined in. Then looked nervously at their neighbours – we were s’posed to shout back, weren’t we?

Jamie Parker's Henry is a masterful creation, balancing a warrior king and a conscience-stricken leader. Parker speaks the Shakespearean verse like it’s his mother tongue – sweeping the spectrum from matter-of-fact politicking to rallying war cry, from gentle joking to powerful fury. His Henry displays all the complexities of Shakespeare’s character: part motivational speaker, part soldier, part humble, part regal; wholly real.

With Parker at the lead, this play presents a great package. The sheer variety of tone – comic wordplay, rousing speeches, playful courtship and bloody battles – create a great evening’s entertainment.

 

Loppukiitosten aika

Tämä on näytelmä joka saa mulla aina silmät kyyneliin, monessakin eri kohtaa. Oli se sitten elokuvaversio, tai näyttämöllä. Ja tuntuu että nyt mua hemmotellaan kunnolla: ensin ja alunperin oli tietenkin Laurence Olivierin versio, mutta mulla eka näkemäni oli tietenkin Kenneth Branaghin versio, silloin 1989. Nyt tämä. Parin viikon päästä BBC:n The Hollow Crown tv-versio, jossa Tom Hiddleston vetää roolin. Ja ensi vuonna sitten Jude Law nähdään teatterissa samassa roolissa. 4 erinomaisen hyvää näyttelijää...

Jamie Parker kiittää

Turisti Globessa

Once more unto the breach, dear friends, once more;
Or close the wall up with our English dead!
In peace there's nothing so becomes a man
As modest stillness and humility:
 
But when the blast of war blows in our ears,
Then imitate the action of the tiger;
Stiffen the sinews, summon up the blood,
Disguise fair nature with hard-favoured rage;
Then lend the eye a terrible aspect.
 

This day is called the feast of Crispian:

He that outlives this day and comes safe home,
Will stand a tip-toe when this day is named,
And rouse him at the name of Crispian.

He that shall live this day, and see old age,
Will yearly on the vigil feast his neighbours,
And say, 'To-morrow is Saint Crispian:'
Then will he strip his sleeve and show his scars,
And say, 'These wounds I had on Crispin's day.'

Old men forget: yet all shall be forgot,
But he'll remember with advantages
What feats he did that day. Then shall our names,
Familiar in his mouth as household words,
Harry the King, Bedford and Exeter,
Warwick and Talbot, Salisbury and Gloucester,
 

Be in their flowing cups freshly remembered.
This story shall the good man teach his son;
And Crispin Crispian shall ne'er go by,
From this day to the ending of the world,
 

But we in it shall be rememberèd;
We few, we happy few, we band of brothers;
For he to-day that sheds his blood with me
Shall be my brother; be he ne'er so vile
This day shall gentle his condition:
 

And gentlemen in England, now a-bed
Shall think themselves accursed they were not here,
And hold their manhoods cheap whiles any speaks
That fought with us upon Saint Crispin's day.

A good leg will fall; a straight back will stoop;
a black beard will turn white;
a curled pate will grow bald;
a fair face will wither;
a full eye will wax hollow:
but a good heart, Kate,
is the sun and the moon;
or, rather, the sun, and not the moon;
for it shines bright and never changes,
but keeps his course truly. 

If thou would have such a one, take me;
and take me, take a soldier;
take a soldier, take a king.
And what sayest thou then to my love?
speak, my fair, and fairly, I pray thee. 

Esityksen jälkeen käytin aika ison summan rahaa teatterin kaupassa: t-paita, 2 x DVD (Henry IV), postikortteja, juliste, jääkaappimagneetteja, kirjanmerkki, rintanappi... Henry V folioversion kopio. Varsinkin erilaisia t-paitoja oli paljon ihania... No, lokakuussa taas menossa Globeen, katsomaan Loppiaisaattoa. Ja tekisi kyllä mieli nähdä tämä elokuussa uudestaan...

PR-kuvien copyright Globe, muut otin ihan itse, tai joku muu.