Liput tähän hankin hetimmiten kun tulivat myyntiin, ja se möi tosi pian loppuun. Donmar Warehouse oli tosi pieni paikka, joten lippuja ei nyt niin montaa per esitys olekaan tarjolla. George Farquharin ”restoraatiokomedia” The Recruiting Officer on niitä harvoja 1700-luvun näytelmiä mitä edelleenkin esitetään säännöllisesti. Siinä upseerit värväävät Englannin maaseudulla (Shrewsburyssä ja Shropshiressä tarkemmin sanoen) sotilaita armeijaan. Ja sitten siinä on naishuolia ja kaikenlaista kuviota.
Ja miksikö tämä näytelmä, kaikista niistä mitä Lontoossa olisi ollut tarjolla? No siksi että siinä esiintyi Mark Gatiss! Yhtään Farquharin näytelmää en ole ennen nähnyt (no onko ihmekään). Mark oli kapteeni Brazen, hyvin huikentelevainen keikarimainen tyyppi, eli rooli sopi kuin nenä päähän. Ainoa upseereista jolla oli peruukki (sellainen kauhea rokokoo-hökötys). Naisnäyttelijät olivat tosi hyviä myöskin; Rachael Stirling Melindana, Nancy Carroll Silviana, Kathryn Drysdale Lucynä ja Aimee-Ffion Edwards tuplaroolissa Rosena/Marynä.
Mackenzie Crook sytyttämässä kynttiläkruunuja ennen näytelmää.Yksi positiivinen yllätys oli Mackenzie Crook. Tuo ketku Pirates of the Caribbean-leffasarjasta sekä The Office-tv-sarjan onneton Gareth, veti roolinsa kersantti Kitenä tosi hyvin. Tobias Menzies oli myös hyvä. Erikoismaininta pitää antaa viiden muusikon esitykselle. Herrat soittivat periodisoittimin pitkin esitystä (ja pitkään jo ennen kuin näytelmä alkoi, ja samalla osallistuivat näytelmään ihan puherooleissakin. Huikeaa!
Näytelmän oli ohjannut Josie Rourke, nainen myös viime vuotisen Tennant/Tate Much Ado About Nothing-näytelmän takana. Rourke nimitettiin juuri alkuvuodesta Donmar Warehousen uudeksi taiteelliseksi johtajaksikin.
Paikka oli pieni ja intiimi, sellainen syvä katsomo eli kolmelta sivulta reunustivat korkealle ylös nousevat penkit. 250 paikkaa vaan, niin ei ihme että myytiin loppuun. Tosin justiinsa eilen vai pari päivää sitten tuli tieto että ovat saaneet muutamia lisäesityksiä. Siellä oli hirveä määrä kynttilöitä jolla valaistiin, ja 4 sellasta isoa katosta laskettavaa kynttiläkruunua, mitkä näyttelijät sytyttivät ennen alkua.
Ihan kaikesta ei saanut tolkkua, siis juonenkäänteistä, mutta suurimmasta osasta kyllä. Kieli oli sen verran ehkä vanhahtavaa. Yleisö oli hyvin mukana, joskaan täällä(kään) ei taputeltu kovin montaa kertaa porukoira takaisin.
Mutta kyllä mä olen iloinen että näin Mark Gatissin livenä, toivottavasti en viimeistä kertaa.
Ja huom. esityskuvat on ihan itse otettuja, vaikka tiedän ettei siellä saanut kuvata. Hyi minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti