Mä nyt taannehtivasti kirjoittelen kaikenlaista matkalta, mitä mieleen tulee, ja ensimmäisenä tietenkin muutama sana vielä herra Gatissin tapaamisesta!
Juu, mä siis olin Suomesta raahannut (tai laivalta ostin) pullon Karpalo Koskenkorvaa ja sitten olin tuonut Hugo Simbergin Kellonsoittaja-postikortin. Kun kävin lunastamassa lippuja, niin kysyin että mulla on lahjoja, että kelle ne annetaan. Ja se lipunmyyjä lupasi toimittaa ne perille. Mutta mä en ollut kirjoittanut korttia vielä, joten vein ne sitten myöhemmin, kun mentiin esitykseen.
Esityksen jälkeen jäätiin odottamaan siihen ala-aulaan. Olin kyllä onkinut muutamalta lontoolaiselta Sherlock-kaverilta tietoja missä on Donmar Warehousen stagedoor, mutta suurin osa oli sitä mieltä (kuten myös se samainen lipunmyyjäheppu), että näyttelijät käyttää etuovea. Teatteri oli niin miniatyyrikokoinen, että hyvin ymmärrettävää.
Tosi pian, ehkä 10 minuuttia siitä kun yleisö oli lähtenyt, tuli jo osa näyttelijöistä ulos. Mark Gatissia oli vastassa Vinette Robinson (mutta en siinä markgatiss-euforiassa tajunnut pyytää nimmaria), joka siis Sherlock-sarjassa esittää Sally Donovania. Sekä joku vanhempi nainen, joka oli joku näyttelijä luultavasti kanssa. Olivat olleet myös esitystä katsomassa. Mun lisäksi siellä oli odottamassa Markia vaan sellainen nuori tyttö (joka ei edes halunnut nimmaria, vaan selitti sille vaan kauheasti jotain) sekä vanhempi mies, joka halusi vaan nimmarin.
Mä olin sen tytön jälkeen seuraavana vuorossa. Kysyin alkuun että oliko saanut sen pullon, ja sanoi saaneensa, kiitti kovasti siitä ja vielä erikseen kortista. Korttiin olin lisäksi laittanut, että pullo on raahattu Suomesta asti. Mark heti kommentoikin että ai Suomesta asti olet tullut. Mulla oli käsiohjelma mihin halusin nimmarin sekä SH-yhdistyksen sellainen jäsenliittymiskortti (mikä pitää ottaa ensimmäiseen tapaamiseen mukaan, niin jäsensihteeri voi esitellä uuden jäsenen muille jäsenille). Molempiin kirjoitti, ja siihen käsiohjelmaan vielä omistuskirjoituksen (To Katrin, love Mark Gatiss x). En tiedä mistä se ylimääräinen n-kirjain lipsahti mukaan :-)
Kehuin näytelmää, ja oli iloinen että pidin siitä. Kokoajan oli oikein kohtelias ja mukava eikä lainkaan sellanen, että on kiire lähteä. Vaikka Vinette Robinson ja se toinen nainen odottivat kärsivällisinä siinä vieressä. Lähtivät sitten yhdessä siitä jonnekin, käveltiin samaan suuntaan aina Charing Cross Roadille asti, mutta sitten me käännyttiin Sherlock Holmes pubiin ja nämä muut jatkoivat jonnekin, varmaan syömään. Teatterin ulkopuolella oli kanssa porukkaa, ja muutamalle antoi nimmarit vielä siinä.
Mutta kovin mukava kokemus, me käytiin ihan oikeasti keskustelua, ja vaikka mua jännitti hieman, niin en mennyt mitenkään kipsiin tai muuta. Leveä hymy ei kyllä hetkeen poistunut mun naamalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti