Aah, kesä, ja taas Romulan Taiteellisen Teatterin uusimman Shakespeare-tulkinnan aika! Tällä kertaa esityspaikkana Kiikan vanha tunnelmallinen paloasema, viehättävä neliskanttinen pieni kivirakennus. Sinne oli pystytetty pieni katsomo 30 hengelle sekä taidenäyttely. Me katsojat pääsimme alkumaljan kera osallistumaan taidenäyttelyn avajaisiin, osaksi esitystä siis. Mikä mahtava avaus!
Keskelle taideteoksiin tutustumista paikalle pärähtää papparainen. Ei pappa-Tunturilla, vaan vuosimallin 68 Jupiterilla. Harmaa parta viuhuen, maalintahraiset lappuhaalarit lepattaen ja pipo päässä Cousteau-tyylisesti. Siinähän on taiteilija itse eli kuningas Lear (Pauli Kylväjä)! Perässä juoksee pinkkiin pukeutunut narrinsa (Marjo Ventola), mankasta rokkia huudattaen. Mikä suurenmoinen sisääntulo! Olen heti myyty.
Kuningas Lear ei ole koskaan ollut mikään suosikki-Shakespeareni, kaikkea muuta. Mutta brittiohjaaja Dan Phillips onnistuu kiteyttämään siitä kaiken oleellisen ja tarjoilemaan esityksen napakkana ja nopeatempoisena. Tarina avautuu ihan uudella tavalla, ja henkilöhahmot saavat syvyyttä. Turhat rönsyt ja koukerot on karsittu, henkilöhahmoja tiputettu pois, sukupuolia sumplittu hieman uuteen malliin. Tuloksena on selkeä ja looginen esitys. Kaunis kieli (Matti Rossin suomennokseen perustuva) toimii erinomaisen hyvin.
Pieni paloasema toimii tilana loistavasti ja sisäänkäyntejä (myös ikkunaa) hyödynnetään taitavasti. RTT:n vakiovisualisti Joanne Greenwood on loihtinut tilaan taidenäyttelyn maalauksin ja installaatioin, sekä tuonut värejä ja tunnelmaa erilaisilla kankailla. Pelkistettyä ja rustiikkia, ja sopii sekä tilaan että esitykseen hienosti.
Myös Greenwoodin puvustus on sopiva yhdistelmä ylhäisempien käyttämiä hienompia hepeniä että rahvaan ryysyjä. Learin tyttäristä Goneril (Kaisa Laakso) ja Regan (Sanna Niemelä) ovat sliipattuja ja jakkupukuisia, ja nuorin Cordelia (Sanni Kero) hyvin lapsekkaasti puettu lappuhaalareihin. Kunnes on aika tullut aikuistua, ja se sitten heijastuu heti pukeutumiseenkin. Jakkupuku on hyvä suojavaate. Narrin toppatakki ja tuulipuvun housut tuovat mieleen pulimummon. Gonerilin punaiset kengät ovat piste iin päällä!
Näyttelijäjoukko puhuu selkeästi, hyvin artikuloiden. Muutenkin porukka osaa kyllä asiansa eli näyttelemisen. Ihan syystäkin väliaplodeja satelee tämän tästä. Juonivan niljakas Edmund (Pekka Pantsu) on sopivan mahtipontinen ja Gloucester (Jaakko Karjula) väkevä mutta taipumaton, varsinkin lopun sokeutettuna. Toki Kyntäjän Lear itse on ihan huikea liehuessaan pitkin poikin elämässään ajelehtivana vanhana miehenä. Kuin joku ikinuori punkkari, anarkistinen mutta oman elämänsä vanki.
Show'n taitaa varastaa kuitenkin Miikka Yli-Hongiston Edgar. Hän on kerrassaan loistavan yliampuva, varsinkin kun Edgar muuntuu hullu-Tommiksi. Huipputason heittäytyvää näyttelemistä! Susanna Lehtosen Kent on myös hienosti rakennettu roolityö. Lisäksi estradilla nähdään Santeri Mäensivu (Albany), Kati Juurikka (Cornwall) ja Tanja Myllyoja (mm. Burgundy). Jokainen mies ja nainen on roolissaan paikallaan.
Ken onnistuu puristamaan Learin tunti kahteenkymmenen minuuttiin ansaitsee isot aplodit. Aika menee nopeasti, käänteitä on paljon kun tarina on kompakti. Phillips on saanut kyllä tästä porukasta paljon irti. Vaikka RTT on tehnyt paljon mieleenpainuvia Shakespeare-esityksiä vuosien varrella, niin tämä saattoi nousta suosikikseni. Siitäkin huolimatta että Lear ei normaalisti uppoa (ja olen nähnyt sen niin Esko Salmisen, Ian McKellenin kuin Simon Russell Bealin tähdittämänä).
Charles Fletcherin musiikki sopi hienosti esityksen tunnelmaan ja tilaan.
Ei ihme että kaikki esitykset olivat loppuunmyytyjä, niin korkeatasoista teatteria Kiikassa nähtiin. Lear vieraili myös Nauvossa ja Vammalan vanhalla Shellillä. Lämmin kiitos myös katsojien loistavaan huomioimiseen - oli todella hyvä saada tieto ennakkoon esityspaikan viileydestä. Paksu villapaita ei todellakaan ollut liikaa!
Jään innolla odottamaan minkä Shakespeare-teoksen kimppuun RTTläiset seuraavaksi tarttuvat.
Esityskuvien copyright Tiltu Lahtivirta, yleiskuva sekä loppukiitokset omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti