Nyt on kyllä esityksen ensi-iltapäivä (31.10. Halloween) valittu pieteetillä. Oli kuulemma tarkoin harkittu asia työryhmältä. Ensimmäinen hatunnosto siis tälle.
Markku Haussilan käsikirjoittama ja Minna Harjuniemen ohjaama Scream The Love Story on nimensä mukaisesti rakkauskirje ja kunnianosoitus ysäriteinikauhunkomedialle Scream (ja sen jatko-osille). Se on myös fanifiktiota parhaimmillaan, eli alkuperäisaihetta on muuteltu omien tarkoitusten mukaisesti. Nuorempana tuli katsottua paljonkin kauhua, mutta silti Scream on näkemättä. Taisin olla sen ilmestymisen aikoihin jo päässyt suurimmasta kauhuleffavillityksestäni. Mutta enpä tiedä haittasiko tuo esityksen katsomista, siis se että leffa ei ollut tuttu. Ehkä olisi avautunut jotkut jutut paremmin tai nopeammin ja olisi saanut jonkunlaista ulottuvuutta mukaan tähän katsomiskokemukseen. Mene ja tiedä.
Puolessatoissatunnissa ehtii kyllä paljon, vaikka olisi vaan kaksi miestä lavalla. Auttaa tietysti kun on niin pieni ja intiimi lava kuten Jurkassa. Ja kun esityksen tempo on aika vauhdikas. Markku Haussila ja Aleksi Holkko venyvät moneen rooliin ja näemme otteita elokuvasta, hieman ehkä erilaisena kuin mitä alunperin. Myös näyttelijä Drew Barrymoren näyttelemisen master class on hauskaa katsottavaa Holkon tulkitsemana. Odotin enemmän kauhua, verta ja suolenpätkiä, mutta sainkin kieli poskessa tehdyn moniuloitteisen teoksen, jossa kauhu ei olekaan se juttu.
Parodiaa voidaan tehdä monella tavalla; tässä on sotkettu mukaan paljon muutakin ja siten esitys laajenee paljon parodiasta isommaksi. Camp- ja trashelementit ovat vahvasti läsnä. Elokuvan tarina voidaan nähdä kokonaan toisinkin kun vaihtaa hieman näkökulmaa. Elokuvan Stu ja Billy maskeeraavat toisiaan iloisesti verellä. Molemmat näyttelijät kyllä heittäytyvät täysillä mukaan, ylitsepursuavasti suorastaan. Iloista katsottavaa ja yleisö ulvoi naurusta monessakin kohtaa miesten maneereille. Vaikka ne homomaneerit tulisikin saada lavalla pois, kuulemma. Esitys ottaa vahvasti kantaa siihen miten homoja (ja laajemmin tarkasteltuna muitakin vähemmistöjä) esitetään teatterissa. Kuka saa esittää ketä, ja miten? Varsin ajankohtainen aihe siis. Miten nyky-yhteiskunnassa voi olla edelleen niin vaikeaa suhtautua luontevasti kahden miehen suutelemiseen lavalla? Miehet lavalla unelmoivat heterovapaasta yhteiskunnasta.
Saku Kaukiaisen valosuunnittelu on hypnoottista. Alussa ikkunalaudalla vilkahteleva loisteputki luo sopivaa (kauhu)tunnelmaa. Pimeyden käyttö on myös valosuunnittelua. Myös äänimaisemat ovat Kaukiaisen luomia. Hempeä pianomusiikki vie ajatukset ihan muualle. Ja kuten pimeys on osana valoja, niin myös hiljaisuus voi olla todella tehokasta äänisuunnittelua.
Näytökset olivat jo ennen ensi-iltaa liki loppuunmyytyjä, mutta toivon mukaan jatkoa saadaan. Scream The Love Story on hyvin viihdyttävä esitys, jolla on myös paljon sanottavaa.
Esityskuvien copyright Marko Mäkinen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti