Opin paljon lisää intersektionaalisuudesta (Intersektionaalisuus käsitteenä kuvaa sitä, miten ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttavat sukupuolen ohella monet muutkin erot, kuten yhteiskuntaluokka, ikä, alkuperä ja seksuaalinen suuntautuminen. Näin asian määrittelee THL:n sivut). John-Paul Zaccarini tietää mistä puhuu, itse kun edustaa montaa vähemmistöä.
Tunnustan että Zaccarini oli mulle ihan uusi tuttavuus, vaikka olisi toki pitänyt miehestä tietääkin. Ainakin menin katsomaan esitystä avoimin mielin. Ja olipas se vaikuttava. The MixRace MixTape oli tunnin veto, jossa ehdittiin kyllä kuulla miehen ajatuksia vaikka mistä. Taustoistaan hän kertoi aluksi että äiti oli Cape Townista kotoisin, isä paimen (?). Työväenluokkainen äiti halusi pojalleen kaiken sen mistä itse joutui jäämään paitsi, joten pojalle maksettiin hyvin kallis yksityiskoulu. Ja siellä toki hieman erinäköistä poikaa kiusattiin. Vanhempana ja koulutettuna hän on kääntänyt nämäkin kokemukset voimavarakseen, ja ammentanut materiaalia hyvin henkilökohtaisiin esityksiinsä. Jokainen taiteilija ammentaa varmaan jossain määrin omasta elämästään, käyttää sitä rakennusmateriaalinaan teoksiinsa. Mitä enemmän vaikeuksia ja vastoinkäymisiä tai sattumuksia elämässä on ollut, sitä parempaa ja monimuotoisempaa taidetta voi sitten myöhemmin tehdä. Ainakin tässä tapauksessa tuntuu että omat kokemukset ovat ehtymätön aarreaitta.
WhiteBoy Bubblegum -biisin aikana hän riisuu musta-valkoisen housuasunsa ja on likipitäen alusvaatteillaan. Inner Sissy Blues on oikeasti tosi kaunis ja riipaiseva biisi - miehellä on persoonallinen ja kaunis ääni. Kuuntelisin mielelläni lisääkin tämmöistä musiikkia (se rap/hiphop ei niinkään puhuttele). Samalla näemme miehen lapsuudenkuvia. Taustalla pyörivillä videoilla nähdään puolialastomien miesten lisäksi enemmän sirkusjuttuja ja myös kultalameeiltapukuun puettu John-Paul. Näitä löytyy myös netistä googlella, jos joku haluaa tutustua enemmän mieheen ja hänen taiteeseen.
Hauskassa anekdootissa selviää miksi aina kannattaa olla runo tai pari takataskussa.
Zaccarini puhuu myös siitä miten hän onnistuu hämäämään ihmisiä. The Pass kertoo tästä. Tukka suorana menee valkoisesta, ja aksenttinsa avulla myös yläluokkaisesta. Joskus (pinnistelyn avulla) myös heterosta. Muutettuaan Ruotsiin hän on tullut entistä tietoisemmaksi miten valkoinen yhteiskunta se on. Lontoossa sitä vielä sulautui hyvin monikulttuuriseen massaan. Zaccarini asuu ja opettaa Tukholmassa, missä hän on maailman ensimmäinen sirkustaiteen professori.
Hyvin muuntaumiskykyinen hän on lavallakin. Valtava afrokampaus muuttuu vieläkin pörrömmäksi kun hän vaihtaa ylleen mekon ja sipaisee turkoosia luomiväriä. Kameleonttimainen mies! Mekossa voi kiivetä vertikaaliköyteen temppuilemaan. Sensuelli ja strip tease -esitystä muistuttava osuus on hyvin lyhyt. Aika vähän sirkustelua tässä siis on, paino on spoken word -puheella videoilla höystettynä. Runoelmat Sister ja sen sisarteos Mister kommentoivat metoo-liikettä ja hänen symppaamistaan sille. Nämä teokset ovat kaikki hyvin maanläheisiä, ja korvaan soljuvia. Peter Coyte on tehnyt esitykseen hienon ja monipuolisen musiikin.
Zaccarini on karismaattinen ja eläväinen esiintyjä. En tiedä miksi hän tuo mieleen suosikkinäyttelijäni Ben Whishaw'n. Ehkä se samanlainen aksentti ja puhetyyli, tai todella solakka hahmo tai jotkut eleet? En pistä pahakseni.
Jos haluat nähdä sirkusesityksen niin tämä ei ole sinun juttusi. Mutta jos haluat avartaa omaa maailmankuvaasi ja kuulla kantaaottavaa lavarunoutta ja tutustua johonkin uuteen, niin suuntaappa Cirkolle. Esityksiä jäljellä kolme, ja tänään torstaina myös keskustelutilaisuus.
Kuvien copyright Isak Stockås
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti