Liisa Risun ohjauksessa yhdistyi siis menneisyys ja tulevaisuus jouhevasti. Katseet ovat kääntyneet jo ensi vuoteen, kun Talvisirkus siirtyy Suvilahden Kattilahalliin evakkoon, uuden Tanssin talon tieltä, joka siis laajenee Kaapelitehtaan Pannuhalliin. Rouhea halli näyttää nyt paljaat kasvonsa. Tila on auki kattoon asti ja yläkerran ikkunoista näkyy videomuodossa talvimaisemaa, ja taitaa siellä vilahtaa tonttujakin. Ei ole kankaita peittelemässä tai siloittamassa mitään ja luomassa sisäsirkuksen illuusiota. Jyrki Pylväs on siis onnistunut lavastuksessa hienosti! Tai tilahan on tämä, ja lavastus on oikeastaan vain isot rakennustelineet, joita käytetään tempuissa. Oleellisesti visuaaliseen puoleen kuuluu myös taitava videosuunnittelu, Joona Petterssonin käsialaa, jossa hyödynnetään myös vanhoja rakennuspiirroksia ja kuvia Nokian Kaapelitehtaasta. Hienoa!
Rakennustelineet myös majoittavat kolmehenkisen bändinkin uumeniinsa. Iiro Ollilan säveltämä ja oivallisen Emily Bronte Nursery Rhyme Orchestran (Salla Markkanen, Senni Eskelinen ja tuuraajana toiminut Ville Syrjäläinen) esittämä monipuolinen musiikki oli varsinainen potpuri kaikkea mahdollista. Tunnelmallista ja seesteistä, ja sitten taas räjähtävää voimaa. Saamelais-etnohenkistä, ja miten hienoja biisejä mm. Bronten runoista! Ja kantele!! Kyllä elävä musiikki sirkuksessa vaan on jotain ihan muuta!
Musiikin lisäksi myös koko teoksen äänisuunnittelu oli varmaan haaste, koska tila on niin iso ja kolho. Hyvin on Mauri Siirala ja Aki Nousiainen tässä onnistuneet. Kaikenlaiset raksaäänet, ukkoset jne toimivat tässä kokonaisuudessa.
Temppukavalkadi on runsas ja välillä aika nopeatempoinenkin. Akrobatiaa monessa muodossa, jongleerausta, diaboloa, hienot viputikkaat. Ja vertikaaliköysinumero! Vipulauta on aina yksi suosikkinumeroitani, ja aivan mahtavia hyppyjä siinä nähtiin tälläkin kertaa. Flyygeli on mukana monessa numerossa myös! Parkour on hienoa katseltavaa ja nyt sitä nähtiin lavalla ja telineissä ja jopa flyygelin kanssa. Hampaatkin jo irtoilee, mutta ei hätää, kyllä sekin fiksataan. Tämä duunariporukka korjaa kaiken! Jos sitä joku jumiutuu putkenpätkään, niin ei sekään haittaa. Ja välillä voi joku menneen ajan haamukin lurauttaa pienet balladit, vaikka yläilmoissa. Niin kotimaisista kuin kansainvälisistä sirkusartisteista koostunut poppoo on kyllä taitavaa.
Joona Huotari on suunnitellut ihanat puvut, varsinkin ne kummitusten turnyyrihameet ja pitsiröyhelöt! Raksa-asut ovat enemmän tarkoituksenmukaisia kuin kauniita, mutta esityksen kokonaisestettiikkaan just passeleita. Ja sitten vielä Riku Virtasen valot! Hämyisen sinertävää kun menneisyyden tyypit putkahtavat esiin, kolkon modernia raksamiehille. Hieno kontrasti.
Talvisirkus BAU ei ollut niin selkeästi juonivetoinen kuin jotkut aiemmat Talvisirkuksen esitykset, mutta ei se menoa haittaa. En tiedä miten hyvin perheen pienimmät juonessa niin mukana pysyvätkään, temppujahan he kai monesti ovat tulleet katsomaan.
Mutta sitä en ymmärrä että katsomoon tullaan syömään omia eväitä, siis esityksen aikana! Takanani istui iso porukka, ilmeisesti isovanhempineen kaikkineen, ja muutama minuutti ennen esitystä he kaivoivat eväsleivät ja kahvitermarit esiin ja kävivät piknikille! Eikö eväitä voisi nauttia väliajalla? Jonkun karkin ja popkornin vielä ymmärränkin sirkuksessa, mutta että kahvitermarit. Lisäksi vieressäni istui äiti kahden tyttärensä kanssa, ja äiti alkoi tekemään väliajalla läppärillä jotain hommaa, jota jatkoi iloisesti esityksen jo jatkuessa. Kylläpä se valo näkyy kauas, vaikka sen läppärin sitten laskeekin kansi auki jalkoihinkin... En ymmärrä. Aikuisethan tämmöiset esiintyjiä halveeraavat (meistä kanssakatsojista puhumattakaan) tavat opettavat valitettavasti myös jälkikasvulleen. Että esitystä seurataan vähän sivusilmällä, ja samalla voidaan katsomossa jutella omia, räplätä kännyköitä ja evästellä. Ei näin.
Ensi vuonna sitten Suvilahdessa!
Esityskuvien copyright Uupi Tirronen. 2 ja 4. lavastuskuvat omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti