Historiankirjoja ja erilaisia lähteitä on käytetty paljon, ja se näkyy kyllä. Toki osa on sitten vedetty myös ns. hatusta, mutta mitä se haittaa, kun lopputulemana on hyvä esitys. Tekstitulvan määrä on välillä aika hengästyttävä ja ehkä jostain olisi voinut vähän tiivistääkin, varsinkin toisessa näytöksessä. Henkilöt historian hämäristä on tuotu lavalle tosi eläviksi. Taustatarina menee niin, että vuonna 1665 tuomittiin Taivassalossa kaksi renkiä, Heikki Mikonpoika ja Heikki Pekanpoika. Heidän rikoksensa oli "sodomiittinen synti" ja tuomiona mestaus kirveellä ja roviolla poltto, sekä vielä tuhkien heittäminen tuuleen. Tästä lähdetään rakentamaan ensi-illassa liki kolmetuntiseksi venyvää esitystä.
Telakan piskuisella ullakolla on ensinnäkin huikean upea kolmihenkinen bändi K:H:H:L, jota Pekko Käppi luotsaa jouhikon soiton ohella. Tai ei tässä kukaan ketään luotsaa vaan Tommi Laine ja Nuutti Vapaavuori ryöstäytyvät käsistä ihan samallatavalla kuin Käppikin. Muusikot eivät todellakaan tyydy vain soittamaan lavan nurkassa vaan he ovat iso osa esitystä sujahtaen Kohtalottariksi. Musiikki on kansanmusiikkihenkistä, mutta välillä meno äityy silkaksi punkiksi, välillä taas bluesia. Ja kaikkea siltä väliltä.
Jos on musiikki värikästä niin sitä on myös Perttu Sinervon yltäkylläinen lavastus ja Tanjalotta Räikän puvustus. Valtava määrä vaatteita, koska onhan henkilökavalkadikin runsas. Bändin mekot ja kaikki mahdollinen tilpehööri, herranjestas. Valot ovat Nadja Räikän käsialaa.
Lavalla käy välillä sellainen hulina että heikompaa hirvittää. Katsomo nauraa niin kovaa että pelkään Telakan katon tempautuvan irti sen voimasta. Toisessa näytöksessä sitten siirrytään tunnelmasta toiseen ja moni näkyy pyyhkivän silmiään. Parhaita tämmöiset jutut mitkä pistävät katsojan kokemaan tunteita laidasta laitaan.
Lavalla nähdään kolmen monipuolisen muusikon lisäksi Antti Mankonen ja kaksi NÄTY:n opiskelijaa Arttu Soilumo sekä Santeri Niskanen, keille tämä esitys toimii myös ammattiharjoitteluna. Ja jumalaare mikä meno koko kolmikolla on! Sen lisäksi että he esittävät renkipoika-Jusseja, niin taipuu pyövelin, kirkkoherran, kuningatar Kristiinan, äidin ja monet muut roolit. Meno ei ole aina niin kovin loogista, mutta yhtäkaikki kovin viihdyttävää. Jo pelkkä alku, missä Jussit ovat jalkapuissa, ja kuolema soittaa heillä... huh! Soilumolta nähdään myös hieno soolotanssiosuus.
Jussi & Jussi pohtii kuolemaa ja syntiä, maailman ja yhteiskunnan muutosta ja ihmisten asenteita. Suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, rakkaus ja anteeksianto, sivullisuus ja yksinäisyys. Miten vaikkapa luonteenpiirteet ja erilaiset henkiset taakat periytyvät sukupolvelta toiselle - esimerkkinä pyövelin äiti ja hänen äkkipikaisuutensa. Kyllä 1600-luvulla oli vauhdikasta menoa ja se railakkuus tulee katsojille hyvin selväksi. Esitys on karnevalistinen, sirkusmainen, performanssi parhaasta päästä. Herkkää ja kaunista, kun Jussit lukevat Platonin Pidot-teoksesta Aristofaneen osuutta: miten Zeus halkaisi ison ja pyöreän androgyynin kahtia ja sen jälkeen ihmisen puolikkaat etsivät toisiaan... "jos taas mies yhtyisi mieheen, molemmat saisivat yhdynnästä tyydytystä ja he ryhtyisivät sen päätyttyä töihin ja huolehtisivat muusta elämään kuuluvasta".
Terapiakaan ei auta, vai auttaako? Siellä piipahtaa niin Andy Warhol kuin Eino Salmelainenkin. Ja taas kerran nähdään kirkonmies joka saarnaa mm. sodomian turmiollisuudesta ja synnistä, mutta on itse langennut samaan. Mikään ei siis maailmassa muutu. "Homodemonit häipykää". Näemme myös mainioita esimerkkejä tosi miehen mallista. Ja kuka muistaa pitää itsetyydytyspäiväkirjaa...
Skandinaavista mytologiaa esityksessä on paljon. Muusikoiden esittämät Kohtalottaret Urd, Verdandi ja Skuld asustavat Asgårdissa ja koittavat pitää metallihäkkyräistä Yggdrasil-puuta hengissä. Tämä kolmikko säätää kohtalot (niin jumalten kuin ihmistenkin). Ollaan terapiassa, ollaan kiirastulen välitilassa.
Jussi & Jussi on ryöpsähtelevän monimuotoinen, ja ehdottomasti yksi syksyn sykähdyttävimmistä teatterikokemuksista. Esityksiä vielä alkuvuoteen 2020 asti.
Kuvien copyright Petteri Aartolahti
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti