Bestiaarit taas ovat hakuteoksia eläimistä (joskus myös kasveista ja kivistäkin), varsinkin sekä oikeista että kuvitelluista pedoista ja hirviöistä. Erityisen suosittuja ne olivat keskiajalla, ja usein erittäin kauniisti koristeltuja. Tästä linkistä voi luoda silmäyksen yhteen hienoonpetokuvastoon.
Ja kasvoja ei ole meidän päähenkilölläkään, vain ihonvärisiin trikoisiin sonnustautunut hahmo. Viikset ja uimahousut viittaavat sukupuoleen. Hahmo soittelee LP-levyjä, lakaisee karvoja lattialta lasipurkkiin, ja luo pitkiä katseita yleisöön. Tai ilman kasvoja ja silmiä on toki vaikea luoda katseita, mutta...
Nauhalta kuulemme selostusta hurjasta myyttisestä katoplebas-pedosta. Ja kas, samalla sellainen vaeltaakin kadulla, näyteikkunan ulkopuolella, sisään tiiraillen. Peto tulee sisään, lösähtää parturintuoliin ja samalla alkaakin sen muokkaus. Eri välineillään parturi paljastaa karvojen alta pedon sisimmän - ja sepä onkin yllättävän samankaltainen. Paljas ja onneton, mutta oikealla koulutuksella pian varsin yhteiskuntakelpoinen. Mikä nyt sitten onkin "yhteiskuntakelpoinen" - se kun menee kadulle hankkimaan verta ihmisistä? Naispuolinen (vartaloon maalattu kokouimapuku ja liimatut tarraripset paljastavat) olento kehittyy ja oppii, ja pian orjasta tuleekin isäntä. Luonto kostaa ja ottaa omansa.
Taustalla jyrää milloin jumputtava elektromusa, milloin AOR-poppi. Tai hirviötietous. Bestiarion taustamateriaalina on käytetty monia kiinnostavia teoksia, ja käsiohjelman lähdeluettelosta saa niitä itsekin tutkailla. Siitä iso bonus! Miksi haluamme hirviöistä itsemme kaltaisia, vai ovatko kaikki olennot pohjimmiltaan samanlaisia, ne kuvitteellisestkin. Asuuko kaikissa pahuus? Miksi tuntemattomat asiat ja oliot nähdään aina sen pahimman kautta, pahoina, vaarallisina ja tappavina? Mikä se sivistyksen mittari sitten on, hengenpelastustaidot? Sitäkin tässä sivutaan, jonkunlaista Baywatch-menoa.
Lopulta kaiken jälkeen roolit ovat vaihtuneet ja entisestä pedosta tullutkin yhtä julma isäntä (pahempikin). Muodonmuutos on täydellinen. Se ylimielisen huvittunut katse - siitäs saitte - minkä saamme näyteikkunan läpi kruunaa kaiken. Luonto kostaa, aina ja lopulta. Ja se on meille oikein.
Petri Tuhkasen ja Simona Bieksaiten laatima pelkistetyn mielenkiintoinen lavastus on niin hyvä kauniiseen vanhaan liiketilaan. Yksiväriset LP-levyt seinällä ja muut pienet yksityiskohdat. Aluksi sattumanvaraisiltakin näyttävät objektit saavat kyllä kaikki käyttötarkoituksensa esityksen aikana. Vanha puinen eteinen käsinkaiverrettuine eläimineen luo viime silauksen. Ja sitten on toki se näyteikkuna, jota ilman esitys ei toimisikaan tällä tavalla. Ohi kulkevat ihmiset joutuvat tahtomattaan mukaan. Osa ei kiinnitä mitään huomiota esitystilan tapahtumiin, osa jää epäuskoisen huvittuneena katsomaan touhua. On kiinnostava katsella ihmisten reaktioita ja asettaa ne esityksen luomiin raameihin. Kuka on peto, kuka on uhri, kenet katoplebas (tai joku muu hirviö) seuraavaksi nauttii.
Ja kun Bestiario välillä rönsyää ulos kadulle niin me pääsemme tarkastelemaan sitä lasin läpi, pienten ikkunakehysten keskeltä. Kohtaus on täten valmiiksi rajattu ja kehystetty. Nerokasta! Kristian Ekholmin äänisuunnittelu yhdistää kiinnostavasti musiikkia, puhetta ja ääniä, ja sopii tähän tilaan myös hienosti.
Mykät esiintyjät joutuvat aina ammentamaan muusta. Ja varsinkin nyt kun kasvoillakaan ei voi näytellä. Hämmentävän hienosti Anna Lipponen ja Tuomas Kiiliäinen silti tunnetilansa tuovat julki. Pitkät, viipyilevät kääntymiset katsojien puoleen ja ylipäätään kehonkielen käyttö on esimerkillistä. Välillä Bestiario lähentelee jo nykytanssiesitystäkin, mutta toisaalta genrerajat on tarkoitettu rikottaviksi. Tämä kollektiivi ei niitä muutenkaan kumartele. Jalostamo2 on muuten porukka mikä kannattaa viimeistään nyt painaa mieleen. He tekevät omaehtoisia ja katsojaa haastavia esityksiä, joista olen aiemmin nähnyt Rechnitzin ja Die Hard Tampereen.
Kaiken kaikkiaan hieno ja erilainen oli Bestiario. Esityksiä on 28.9. asti ja katsomo on todella pieni.
Esityskuvien copyright Petri Tuhkanen, muut kuvat omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti