Kalenteritytöt oli alunperin vuonna 2003 ilmestynyt elokuva, jonka pohjalta sen toinen käsikirjoittaja Tim Firth kirjoitti sitten myös näytelmän (joka sai ensi-iltansa Englannissa 2008). Inspiraatio tuli toki tosielämästä. Suomessa sitä on esitetty ennen tätä ainakin Lahden, Kuopion, Porin ja Hämeenlinnan kaupunginteattereissa, ammattilaisvoimin ja aika monessa harrastajateatterissakin. Hämeenlinnassa 2016 kävin sen katsomassakin. Mutta nyt ensimmäistä kertaa lupa heltisi sovittaa, muokata ja tuoreistaa esitys - ja sen sovittaja ja ohjaaja Kyösti Kallio onkin tehnyt taiten.
Näyttelijät ovat amatöörejä, joten vähän epätasaista meno on. Nokialla toimii kolme aktiivista harrastajateatteriporukkaa joten kaikki kynnellekykenevät miehet viedään käsistä. Ehkäpä juuri siksi tällä kertaa nähdään naisvetoinen esitys. Naisporukan veturi on rempseä Chris (uhkea Pilvi Vilen) jolta lähtee koko markkinointihomma vähän lapasesta. Sitten on hieman viinaan menevä, hienostorouvien kanssa golfaava Celia (aina lavalla loistava Saija Viljanen - koskaan en unohda hänen Mercutiotaan Nokian työväenteatterin Romeossa ja Juliassa!) ja nysväkän oloinen mutta lopussa repäisevä Ruth (Noora Koski). Annie (Sanna Törmäkangas) suree puolisoaan Johnia (Mika Eerola) ja lähtee projektiin mukaan, hieman ehkä pitkin hampain.
Naiskatrasta täydentää räväkkä kanttorin tytär ja yh-äiti Cora (Niina Sirén-Haapasaari) joka kamppailee teini-ikäisen tyttären kanssa. Mutta mun ehdoton suosikki kalenteritytöistä on transnainen May (oivallinen Paavo Poikonen), joka sopii tähän porukkaan oikein hyvin. Porukka on paikallisen Naisinstituutin joukkoa ja usein napit vastakkain puheenjohtajansa Marien (Ulla Lehtinen) kanssa. Eikä ihme, koska nainen on varsinainen riivinrauta. Naisporukan lisäksi menossa mukana on puolisoita ja myös ujohko valokuvaaja (Arttu Kivinen), jonka asiantuntemusta käytetään sitten kalenterin toteutuksessa. Ja ensimmäisen näytöksen päättävä kuvaussessio on hulvaton! Siinä saa lankakerät, säilykeet, muffinssit ja piparit kyytiä kun tätä sakkia kuvataan! Yleisö ulvoo naurusta, ja monen mielessä varmaan vilahtaa myös ihmetys - kyllä nämä naiset uskaltavat.
Yksi näytelmän kantavista teemoista onkin itsensä hyväksyminen ja uskaltaminen. Uskalla olla oma itsesi, uskalla joskus repäistä, uskalla tehdä jotain hieman rohkeampaa. Ja myös naiseus eri muotoineen on tapetilla. May kommentoi: Ei kai se naiseus ole se miltä se näyttää vaan miltä se tuntuu! Siinä missä ensimmäisessä näytöksessä tutustutaan ihmisiin ja heidän välisiin suhteisiinsa, niin toinen puoli hieman lässähtää. Kalenteri on tehty, ja sen julkaisua puolustetaan Naisinstituutille. Siitä tulee menestys, ja sitä seuranneet konfliktit hajoittavat naisten välejä.
Katri Innanmaan puvustus on luonnollinen ja jokainen tyyppi on puettu omalla tyylillään. Kuka arkisemmin, kuka räväkämmin. Pyörivä lava ei nyt ihan Pyynikin kesäteatterin pyörivää lavaa päihitä, mutta sillä saadaan hyvin aikaan lavastuksen vaihdot. Toimii se näinkin.
Sain varatut paikat, nimikyltteinä sivut plarista!
Siuron Koski-Teatterin miljöö on ihana, ja katsomoakin valmistuu kokoajan lisää, sitä mukaan kun rahaa ja talkoolaisia löytyy. Ennen tai jälkeen näytöksen kannattaa käydä kosken toisella puolella Koski-Baarin suositulla terassilla nauttimassa vaikka pizzaa. Kesäidylliä parhaimmillaan.
Kyllä tämä Kalenteritytöt kannattaa käydä katsomassa. Raikasta ja reipasta menoa ja upeat maisemat! Esityksiä on 19.7. asti, joten äkkiä varaamaan lippuja. Menkää Siuroon! Bonuksena mahdollisuus ostaa ensi vuoden seinäkalenteri, jonka tuotot menevät Syöpäyhdistykselle!
Esityskuvien copyright Katri Innanmaa, muut kuvat omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti