Hieno esitys Räähkän luku oli edelleenkin, mutta Telakan vintti teki siitä vieläkin tiivistunnelmaisen. Tilana niin erilainen kun voi olla, mutta esitys toimii molemmissa. Kuusikulmainen pieni puulava toimii näyttämönä ja oudot äänet täyttävät koko tilan. Arkiset esineet kahvimyllystä silitysrautaan liikkuvat ja elävät omaa elämäänsä. Kaiken taustalla Käpin jouhikko soi hyytävän alakuloisesti ja piinaava tunnelma tarttuu katsojaa kurkusta ja puristaa. Ruuvia kiristetään pikkuhiljaa, todella hitaasti siis. Palvontamenoa tai jotain muinaista manausrituaalia muistuttava esitys menee luihin ja ytimiin. Esitys yhdistelee oivallisesti esineteatteria nukketeatteriin ja ties mihin, ja voi tämän pelkkänä konserttinakin ottaa.
Heini Maarasen tekemä nukke on pelottava hahmo, ja murhanhimoinen myös. Hattupäisen jouhikkomiehen kannattaisi olla tarkkana. Muuten voi käydä köpelösti. Pitkäkaulainen nainen on surumielinen mutta en haluaisi kohdata tätä naista pimeässä kaksin. Nuken kanssa kuin symbioosissa elävä Alma Rajala on täydellisesti yhtä. Vaikea enää erottaa kumpi vie ja ketä, molemmat ovat niin eläviä ja aitoja.
Lopussa jäin miettimään taustalla olevassa valokuvakehyksessä poseeraavan parin kohtaloa. Kävikö kuvan pariskunnan kuollut vaimo/morsian hakemassa miehensä luokseen? Mutta miksi mies halusi manata naisen esiin? Tapahtuiko tämä tahallisesti vai tahattomasti? Ehkä siihen kysymykseen löytyy vastaus seuraavalla kerralla, sillä kyllä tämän vielä mielellään katsoisi. Upealla Nadja Räikän valosuunnittelulla ohjataan katsojan silmät juuri sinne mihin halutaankin. Myös tähän tärkeään valokuvaan.
Esityskuvien copyright Jussi Virkkumaa.
Näin esityksen alennushintaisella lipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti