Alussa todella riemunkirjava kääpiöjoukko rummuttaa Boleroa erivärisillä sienirummuilla, ja suurmanaaja, valkoinen peikko Alvis (Leea Klemola) pistää joukolle tahtia. Hypnoottista. Katsojille tapahtumia valottaa peikkokaksikko Roketrolli (Vilma Putro) ja Kontrolli (Jussi Lehtonen) - trolli kun trolli - joista toinen hiipuu (käyden lopulta tarpeettomaksi) ja toinen vahvistuu esityksen aikana. Meno on niin absurdia, että katsoja on aivan hervoton sekä nauramisesta, että monttu auki ihmetyksestä; näinkin voi teatteria tehdä! Upeat lastenohjelmahenkiset projisoinnit ja taustakuvat toimivat tässä ympäristössä paremmin kuin hyvin. Käsikirjoittaja & ohjaaja Juha Mustanojan luomaan satumaailmaan tempautuu mukaan kyynisinkin katsoja. Yhteistyö kahden hyvin erilaisen teatteritalon kanssa tuntuu toimivalta. Yleisö on erinomaisesti läsnä koko esityksen ajan. Välillä meno on kuin rokkikonsertissa!
Juuso Voltin säveltämät ja Mustanojan tekstittämät hersyvät biisit, vierailevat arkkidemonit ja älykääpiöt ja koko tämä sakki. Huh huh. Alvis koittaa opetella "inhimillisemmäksi" johtajaksi, mutta pieleen menee. Infrastruktuuri sortuu kun kultahuuma valtaa kääpiöt. Niin siinä käy kun alkaa ahneeksi. Pakko se on jättää maapallon ytimessä sijaitseva kääpiökoti Sooria Mooria ja etsiä parempia seutuja. Näin alkaa matka kohti tarunomaista Atlantista. Mutta Kraaken sanoo, ettei mikään yhteiskunta voi silleen toimia että kaikki tieto on vapaasti saatavilla. Näinhän sitä kansaa pidetään pimennossa, ja kurissa. Onko heillä oikeus tietoon, kas siinäpä kysymys.
Jopa alkavat kääpiöt tehtailemaan napalmia, vain hukatakseen napalmipussinsa. Suurmanaaja Alvis toimii kaksoisagenttina ja manipuloi kääpiöressukoita. Jotka ovat kyllä täysin vietävissä, tahdottomia vätyksiä. Vai ovatko? Aristoteleen reseptikirjaksi naamioitu Runousoppikaan ei avaudu, mutta kyllä sitä näytelmää voidaan koittaa tehdä. Vaan komediaapa varten tarvitaan teatteri. Ja tiede voi mennä hakaristin muotoon, jos ei osata enää komediaa. Niinpä! Ratkaisu: voisiko Aurinkoteatteri olla kaikki se mikä tieteestä ja sivistyksestä jää jäljelle! Niin, voisiko?
Atlantis kierrättää hykerryttävästi monia fantasia- ja tieteiskirjallisuudesta/elokuvista tuttuja elementtejä, kuten vaikkapa Star Wars-lasermiekkoja ääniefekteineen. Yksi suosikkini on pohjanmaalaisesti haastava Kraaken (äänenään Antti L J Pääkkönen). Lavalla nähdään myös huilulla taituroiva Leea Klemola, joka saa muutenkin oivallisia hepuleita lavalla.
Kääpiöjoukossa kukin on oma uniikki persoonansa, kaikki kuitenkin laumasieluisia hömelöitä joita Alvis manipuloi. Mutta hurraa Sanna Hietala, Paul Holländer, Miko Kivinen, Karin Pacius, Antti L J Pääkkönen ja Nora Raikamo. Loistavan vähäeleistä näyttelijäntyötä, mutta kipunaa löytyy juuri sopivasti. Mikä ensemble!
Mustanojalla on selkeä (ja varsin värikäs) visio, jota upeasti toteuttavat mm. Anne Karttunen monipuolisessa lavastuksessaan, Noora Salmi UPEASSA puvustuksessaan ja Pietu Pietiäinen valosuunnittelussaan. Niin ja nukketeatteriguru Heini Maaranen, joka oli mukana Kansiksessa myös Hurmeen Lemminkäisessä, on loihtinut demoni"nuket". Maskeeraukset on myös aika vinkeän upeita. Ai niin, ja kuten Aurinkoteatterilla on tapana, käsiohjelma on huippu!
Kaiken kaikkiaan hurmaava esitys. Suloinen sekamelska; kertaakaan ei liki kolmen tunnin aikana tullut tylsää hetkeä, että olisi alkanut vilkuilemaan kelloaan. Päinvastoin, sitä toivoi että tämä hauskuus ei loppuisi lainkaan!
Loppuun vielä se ydinajatus näytelmän loppulaulusta, aika tutuin sävelin...
Oodi tiedolle -biisin kertosäe:
Tieto on kaikkein tärkein,
tieto on valtaa, se kuuluu jokaiselle,
tietäminen on oikeus,
se kuuluu meille kaikille!
No näin on!
Kuvien copyright Sakari Kiuru.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti